1930-luvulla ilmestyi James Adamsin kirja amerikkalaisesta unelmasta. Se on vapaus, joka sisältää lupauksen onnen tavoitteluun ja rikkaampaan elämään. Se ulottuu myös miljooniin siirtolaisiin. Viime kesänä ilmestyi suomalainen tulkinta samasta asiasta. Mike Waven kirjoittama ”Amerikkalainen unelma” kertoo amerikansuomalaisen Peter J. Makilan elämästä, jossa joskus on tarvittu pullojen keruuta roskalaatikoista. Nyt Peter on vakuutusyrityksen omistaja ja Suomen kunniakonsuli Floridassa. Suosittelen kirjaa. Donald Trumpin Floridan voittoäänissä oli paljon suomalaisia.
Amerikan presidentinvaalit ovat nyt kai päätymässä pelättyyn. Unelmaa on vaikea löytää. Siitä pitää huolen media, jolle Trump on pääroisto. Suomenkin ”vapaa lehdistö” on hirttäjäisissä mukana. Ei Yleisradio tai Helsingin Sanomat ole paljon vaivautunut miettimään amerikkalaista unelmaa, vaikka tutkimusten mukaan lähes puolet amerikkalaisista katsoo saavuttaneensa unelman, jonka perustekijöitä ovat vapaus ja taloudellinen menestys.
Kovin vähän huomiota on kiinnitetty siihen, että presidentin valinnan lisäksi vaaleissa valittiin koko liittovaltion edustajainhuone ja kolmannes senaatista. Valittavan presidentin kannalta edustajahuoneen ja senaatin kokoonpanot ovat erittäin tärkeitä. Toteuttaessaan poliittisia lupauksiaan hän tarvitsee niiden tuen.
Presidentinvaaleissa näkyy karmean selvästi se, kuinka kahtia jakautunut Amerikan kansa tällä hetkellä on. Presidentillä ei ole ollut kahtiajakoa tasoittavaa roolia, vapautta on vaikea ohittaa. Presidentinvaalienkin yhteydessä on järjestetty 120 osavaltiotason kansanäänestystä mm. veroista, abortin rajoittamisesta, aseenkanto-oikeuden laajentamisesta ja marihuanan käytön sallimisesta.
Elä nyt sitten näiden kanssa, voisi presidentti ajatella. Kekkonen taisi sen sanoakin kilteistä suomalaisista. Suurta tunkua Amerikan presidentin tehtävään ei olekaan ollut, hyvä että kaksi sentään löytyi kilparadoille.
Jarmo Virmavirta
Loading ...
