Muistan elävästi, kun 20 vuotta sitten luin kollegani Sanna Walleniuksen Iltalehden kolumnin, jossa hän kertoi vahingonilon olevan paras ilo. Nauratti niin paljon, että oli pakko lähettää hänelle viesti loistavasta tekstistä. Se ei kuulu toimittajien tapoihin. Sen sijaan lyödyn lyöminen kuuluu.
Fuengirolassa asuva Jethro ”Jeti” Rostedt on joutunut tämän moukarin alle. Olemme olleet Jetin kanssa kavereita 15 vuotta eli ennen tv-ohjelma Diiliä.
Pari vuotta sitten sain tietää Jetin välirikosta toisen ystäväni – hänen silloisen bisnespartnerinsa – kanssa. Aihe oli uutisen arvoinen, joten aloin työstää siitä juttua Iltalehteen.
Olen tehnyt useita ”negatiivisia” uutisia kavereistani, jolloin tunteet on heitettävä syrjään ja pysyttävä asiassa. Muutaman asian olen yrittänyt pitää kirkkaana: Älä lyö lyötyä. Älä käytä tarpeettomia adjektiiveja. Asia kirjoitetaan asiana.
Kuukausi sitten Jeti kirjoitti Alibin päätoimittajan Mika Lahtosen FB-sivuille, miten hän oli positiivisten kirjoitusten aikana tehnyt elämäntapamuutoksen ja laihtunut, nyt – keskellä monien medioiden ”nyrkkeilymatsia” – hän on riutunut. Tai ennen hänellä oli terveen punaiset posket, nyt se johtuu ryyppäämisestä. Ylisanoja pitäisi välttää niin ”positiivisissa” kuin ”negatiivisissa” jutuissa.
Miten kävi IL:n jutun kanssa? Ystävänä Jeti totesi: ”Vittu Hemi. Luulin, että ollaan kavereita?” Vastasin, että tieto on jo julkinen. Eikö ole parempi että minä kirjoitan siitä kuin joku tuntematon toimittaja?
Samassa Jetistä tuli yrittäjä Rostedt, joka antoi asialliset kommentit. Kuukausi sen jälkeen tapasimme sattumalta Jeti’s Kebabissa. Vaihdoimme kuulumiset ja jauhoimme paskaa ilman ongelmia kuten viime viikolla puhelimitse.
Jeti voi olla syyllinen moneen rikokseen, mutta niistä ei saisi lyödä ennen kuin on tuomittu. Olen varmasti itse syyllistynyt samaan ongelmaan eli tuominnut ennen tuomiota.
Loading ...
