Blogi

Minä ja mun oikeudet

Nuorempana tulin työskennelleeksi muutaman vuoden Valkeakoskella. En päivittäin, mutta päivän tai pari viikossa. Veikkaan, että valtaosa tietää kertomattakin, että varsinkin vielä 90-luvun lopulla Valkeakoskella vallitsi sopivissa tuuliolosuhteissa ns. ”rahan haju”. Minusta se oli enemmänkin P:llä alkavaa askaa kuin rahaa.

Kerran, kun haju äityi oikein pahaksi, kysyin ystävältäni, joka oli asunut parikymmentä vuotta noissa aromeissa, että tottuuko tähän joskus. Hän totesi lakonisesti, että ei siihen totu, mutta ajan mittaan siitä ei enää jaksa valittaa.

Siinä oli mielestäni vinha viisaus. Asia, joka ei valittamalla parane, kannattaa pyrkiä ignooraamaan.

Tällä asenteella olen pyrkinyt suhtautumaan esimerkiksi näihin korona-ajan järjestelyihin. Vaikka naputtelisin kuinka nasevan kannanoton vaikkapa maskipakosta, pidän hyvin epätodennäköisenä, että Pedro Sanchez pirauttaisi puhelimella ja kehuisi, että olipa sulla hyviä pointteja, muutankin heti näitä sääntöjä.

Näin muodoin sovitaanko, että en valita myöskään tästä seuraavasta asiasta, kunhan totean:

Viime aikoina kovassa koronakurimuksessa olleen Aragonian pääkaupungissa Zaragozassa kaksihenkiset koronapartiot ovat alkaneet vierailla positiivisen koronatestin saaneiden potilaiden luona. Tarkoituksena selvittää tarvitsevatko he apua karanteenissaan.

Kun näitä vierailuja oli tehty jo yli sadan, parhaillaan covid-19 -tautia sairastavan luo, niin arvaapa mitä partiot raportoivat. 13%:ssa tapauksista potilas ei ollut kotona. Siis henkilö, joka tiesi sairastavansa ja olevansa erittäin potentiaalinen tartuttaja tautiin, joka joillekin on tappava, oli nähnyt hyväksi poistua kotoaan muiden ihmisten keskuuteen.

Jollekin tämäkin haisee, ja minun mielestäni se ei nytkään ole raha.

Janne Leipijärvi

Mitä pidit jutusta?
+1
16
+1
0
+1
0
+1
0
+1
0
+1
0

Kolumnit

Viikon kysymys

Mitä mieltä olet kellojen siirtämisestä talvi- ja kesäajan välillä?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...

Fuengirola.fi Facebookissa