Ihminen on sellainen epeli, että se alkaa helposti pitää asioita itsestäänselvinä. Niin kuin vaikkapa sitä, että tajuaa yksinkertaisia lauseita omalla äidinkielellään, sängystä voi nousta pään räjähtämättä tai että sängystä ylipäätään pääsee ylös. Tai että voi – kuten sinä nyt – lukea tuoretta, valmiiksi saatua Fuengirola.fi-lehteä.
Viime perjantaina alkoi tuntua keuhkoissa pientä aristusta sisään hengitellessä. Totesin, kuten monesti aiemminkin vastaavassa tilanteessa, että ”olis vissiin flunssa tulossa, mutta enpä ota vastaan”.
Tämä flunssa tuli kuitenkin sellaisella kotiinkuljetuksella, että siinä ei vastaanottajan kuittausta kyselty ja positiivisen asenteenkin sai työntää auringolta piiloon. Viikonloppu meni jossain helvetin esikartanoiden hautuumailla. Ei ollut hääviä siellä.
Maanantain tullen olo oli edelleen sillä mallilla, että ulko-oven ajatteleminenkin alkoi itkettää. Niinpä pistin työporukan ryhmään tiedon, että otan vielä lukua kotosalla ja koitan huomenna horjua takaisin elävien kirjoihin. Vaan kävikin ilmi, että melkein kaikki muutkin olivat yhtä huonossa jamassa. Kivahan se oli vertaistukea saada, mutta mitenkäs me tämä lehti saadaan kasaan kun kaikki ovat ulkona kuin pihatontut?
Onneksi tiistaina alkoi konttorille selvitä lisäkseni muitakin käheitä kurkkuja, ja keskiviikkona sylinterit paukkuivat jo edes likimain normaalisti. Ja tässähän se lehti taas on, eikä viruksenpirulaisista näy merkkiäkään.
¡Toma! sanois espanjalainen.
Janne Leipijärvi
Loading ...
