Sää ja säätilanmuutokset kiinnostavat aina. Täällä Espanjassa siitä riittää keskustelua. Vuodesta toiseen viime aikaiset sääolosuhteet ovat muka aina äärimmäisen poikkeukselliset.

Joka vuosi koetaan jotain mullistavaa. Joka vuosi saavutetaan uusia ennätyksiä. Yleensä nuo ennätykset ovat inhimillistä legendaa.

Unohdamme usein, että vuodenaikojen vaihtelut koskettavat myös meitä Aurinkorannikolla asuvia. Aina ei aurinko paista, vaikka niin haluaisimmekin.

Vein aamuyöstä valokuvaajan lentokentälle. Satoi kaatamalla. Koko yö oli satanut enemmän kuin oma lakimme sallisi.

Mijasin tie alas AP7:lle oli kuin tumma puro. Rinteiltä oli valunut hiekkaa ja muutamia kivenlohkareita tielle. Oli pakko hidastaa, laittaa turvavyö päälle ja olla todella tarkkaavainen. Valokuvaaja oli saatava koneeseen, kohti vielä kylmemmän ilmavirtauksen Keski-Eurooppaa.

Luonto herää ja muuttuu nopeasti. Samoin espanjalaiset tiehoitoyksiköt. Palattuani lentokentältä aurinko oli nousemassa, rankkasateen huuhtelemat hiekat ja kivenlohkareet olivat poissa.

Alkutalven aurinko pilkisti silmääni. Palattuani kotiini, tein tuplaespresson, kipusin kattoterassille ja nautin aamuauringon lämmittävistä säteistä. Sateesta ei ollut tietoakaan, ilma oli puhdas ja tuoksui vihreältä. Minun oli pakko saada lisää kahvia ja nauttia tästä hetkestä.

Kohta alkaa uusi mansikka-aika. Siitä saamme kiittää vesisateita ja uutta vuodenaikaamme. Haaveilen nyt suuresta, puisesta mansikkarasiasta. Uuden sadon mansikoiden maku on tuore, mutta hieman vetinen.

Hyppysellinen sokeria saa ihmeitä aikaan. Se terästää mansikan makua. Samalla tavalla kuin tilkka brandyä kahvissa.

Mansikkaleivokset ovat suurinta herkkuani. Valitettavasti espanjalaiset leivokset eivät vedä vertoaja Fazerin klassisen mansikkaleivoksen kanssa.

Kävin Villa Framen työmaalla. Sade oli voimistanut uutta tienpätkää entuudestaan. Uskon, että kohta voimme täyttää talon mielenkiintoisilla, modernilla taiteella.

Villa Frame rakastaa sadetta. Se osaa suojautua siltä. Mutta ennen kaikkea sade saa sen ympäristön kukoistamaan.

Kuivan kesäisien keltainen väri on muuttumassa hennon vihreäksi. Ja tuota vihreyttä on nyt kaikkialla.

Markus Aho