Käsitellessäni äsken värikkään ”torisaaliini” keittiön koristukseksi, lounaaksi ja viikon ruokavaroiksi, mietin, kuinka monella voi varsinkin talviaikaan ruokavaliosta hävitä herkästi värit.
Pakastin voi olla jo tyhjä ja jostain kumman syystä värit eivät siirry torilta tai fruteriasta lautaselle, saati marjat kaupan pakastekaapista aamiaissmoothieen. Jokainen on varmaan kuullut, että marjoja pitäisi syödä pari desiä päivässä ja päivittäin vähintään viittä väriä kasviksia. Mutta ymmärretäänkö miksi? Asia ”tiedetään”, mutta jos suosituksen sanomaa ei ole oivaltanut, ei välttämättä ole motivaatiota noudattaa neuvoa tai opetella jotakin uutta tapaa vain sen takia, että ”täytyy”.
Elimistössä kuolee ja syntyy soluja kaiken aikaa. Solujen uusiutuminen, kuin muutkin toiminnot riippuvat siitä, kuinka häiriöttä ne saavat toimia. Pahin häiritsijä on vapaitten radikaalien aiheuttama hapetusstressi. Vapaat radikaalit ovat yhdisteitä, joita muodostuu elimistössä koko ajan, niin elimistön omissa hapettumisprosesseissa kuin jonkin ulkopuolisen lähteen vaikutuksesta. Kun niitä on liikaa, alkaa niiden aiheuttama häiriö kohdistua elimistön omiin soluihin, jolloin puhutaan hapetusstressistä – vapaiden radikaalien ja antioksidanttien suhde ei ole tasapainossa.
Myös stressihormoni kortisoli tai tupakansavu voi edesauttaa vapaan happiradikaalin syntymistä, tuhota solukalvoja, aiheuttaa hiljaista tulehdusta ja häiritä solun aineenvaihduntaa. Solun pintaan osuu ihan normaalissa elämässä valtava määrä vapaitten radikaalien aiheuttamaa häiriötä. Jos solun antioksidanteista on puute, voivat vapaat radikaalit tuhota solun pintaa tai jopa koko solun. Kun hapettunut kudos ja solukko eivät pysty toimimaan kunnolla, terveysongelmat lisääntyvät, samoin hiljainen tulehdus. Esimerkiksi solujen tumassa oleva DNA – koodi siitä, mikä solun tehtävä on ja kuinka sen esimerkiksi tulee jakautua – voi vaurioitua. Vaurioitunut solu saattaa ryhtyä jakautumaan holtittomasti, mikä näkyy solumuutoksina ja voi johtaa kasvaimiin, jopa syöpään. Hapetusstressiä tapahtuu siis koko ajan, mutta tietyt asiat, kuten prosessoituja rasvoja, eineksiä, sokeria ja lisäaineita sisältävä ruokavalio voivat lisätä sitä. Tämän takia esimerkiksi kolesteroli härskiintyy ja aiheuttaa elimistössä hiljaista tulehdusta.
Vaikka saisi itsensä ”terveyskuplaan”, jossa ei ole mitään ulkoisia stressinaiheuttajia, itseään ei pääse pakoon. Jatkuva kiire tai alitajunnassa jylläävä hiljainen stressi saavat aikaan yhtä pahaa jälkeä kuin vaikkapa tupakansavu, kun stressihormoni kortisoli reagoi vapaitten radikaalien kanssa. Iso syy nykyihmisen stressiin on se, että yhteiskunnan arvomaailma ei välttämättä kohtaa omaa arvomaailmaa. Jos esimerkiksi työssä jatkuvasti joutuu olemaan kilpailuasetelmassa tai joutuu tekemään työtä oman arvomaailman vastaisesti, voi tästä aiheutua jatkuva stressitila.
Sinänsä hyvätkin asiat voivat liiallisina lisätä hapetusstressiä. Kovassa fyysisessä harjoituksessa voi veressä virrata lihasten läpi happea yli satakertaisesti verrattuna lepotilaan, ja tämä johtaa reaktiivisten ainesosien syntyyn lihaksissa – ja hapetusstressiin. Auringonotto voi muuttua vaaralliseksi, jos sitä harrastaa liikaa ja taas aurinkosuoja-aineet lisäävät kemikaalikuormitusta.
Antioksidantit, kasvien sisältämät fenoliset yhdisteet toimivat hapetuksen ja sen aiheuttaman solujen härskiintymisen estäjinä. Näitä terveydelle välttämättömiä yhdisteitä on varsinkin marjoissa. Joidenkin tutkimusten mukaan 40–90 prosenttia syövistäkin voitaisiin ehkäistä kiinnittämällä huomiota ravintoon. Jos elimistön oma antioksidanttijärjestelmä toimii ihanteellisesti, se pystyy tuhoamaan normaalin määrän happiradikaaleja. Miten paljon sitten voisi vaikuttaa ihan kaikkiin sairauksiin? Jos ulkoiset tai sisäiset stressinaiheuttajat lisääntyvät tai niitä ei saa tuhottua, täytyy antioksidanttisuojausta lisätä.
Parhaimpia antioksidanttien lähteitä ovat luonnonmarjat, jotka tulevat puhtaasta Pohjois-Suomesta. Pohjoisen lyhyt, mutta valoisa kesä kehittää marjoihin valtaisasti antioksidantteja verrattuna etelän hedelmiin tai marjoihin. Mitä enemmän valoa, sitä enemmän syntyy antioksidantteja. Kevät ja alkukesä ovat säältään vaihtelevia, ja päivän kirkkaus saattaa vaihtua yön hallaan, jolloin kasvit kehittävät suojakseen erilaisia kemiallisia yhdisteitä, jotka auttavat niitä menestymään rankoissa olosuhteissa – samaiset kemialliset yhdisteet toimivat voimakkaina antioksidantteina elimistön hapetusstressiä vastaan. Mitä suttaavampi marja, sitä enemmän antioksidantteja. Jos Suomen marjat ovat parhaimmistoa suojaamaan soluja, miksei söisi niitä kaksin käsin – varsinkin, jos on sairautta tai stressiä, jotka lisäävät elimistön suojan tarvetta.
Vitamiini ja antioksidantti eivät ole toistensa synonyymejä. Osalla vitamiineista on antioksidanttisia vaikutuksia, ja toisaalta vain osa antioksidanteista on vitamiineja. Monivitamiinitableteista ei saa antioksidantteja luonnollisessa muodossa. Keinotekoisesti valmistetut antioksidantit eivät välttämättä toimi lainkaan halutusti, esimerkiksi beetakaroteeni on yhdistetty jopa syöpäriskin suurentumiseen. Kun haluat lisätä antioksidanttien saantia, valitse aina luonnollinen lähde – marja, kasvis tai niistä pakastekuivaamalla valmistettu ravinne.
Monilla kasveilla ja marjoilla on valtavasti ominaisuuksia, jotka toimivat yhdessä. Siksi mikään synteettinen vitamiini- tai antioksidanttivalmiste ei korvaa oikeista marjoista ja kasveista saatavia hyötyjä. Marjojen antioksidantteja ei kannata tuhota kuumentamalla tai sotkemalla niitä sokereihin, vaan ne kannattaa nauttia sellaisenaan, smoothieina, sorbetteina tai raakakiisselinä, jonka saa tehosekoittimella vaikkapa liotetuista chian siemenistä ja marjoista.
Oli terve tai ei, kaikki tarvitsevat antioksidantteja päivittäin, sillä ne eivät varastoidu elimistöön. Kun nauttii niitä runsaasti, saa elimistön härskiintymisen eston lisäksi ehkäistyä ja hidastettua ikääntymiseen liittyviä ulkoisiakin muutoksia.
Loading ...
