Toipuessani aikoinaan päihderiippuvuudesta opin vertaistukiryhmissä elämänviisauden, jonka oli todettu olevan hyödyllinen riippuvuuksista toipuville. Tämä viisaus sopii mielestäni kaikille.
Se kuuluu: Päivä kerrallaan. Un día a la vez.
Alkoholismia sairastavalle ja hänen läheisilleen on päihteen ohjatessa elämää mahdotonta elää tässä hetkessä. Eilisessä on pettymyksiä ja tulevaisuus pelottaa. Silloin on mahdotonta nauttia tästä päivästä.
Päivä kerrallaan merkitsi minulle päihderiippuvuudesta toipumisen eri vaiheissa eri asioita. Vieroitusoireiden läpi päiväkin piti pilkkoa pienempiin aikayksiköihin. Ensimmäiset raittiit viikot ja kuukaudet mentiin päivä kerrallaan ihmetellen elämää selvin päin ja kasaillessa käsitystä itsestään ihmisenä. Päivät muuttuivat viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi. Nykyisin yli 15 vuoden kokemuksella raitis elämä itsessään on jo arkistunutta, helppoa ja luonnollista, mutta päivä kerrallaan silti mennään. Tänään tuo viisaus muistuttaa itseäni siitä, että päihteet eivät minulle edelleenkään sovi. Onpa tavasta elää päivä kerrallaan murehtimatta menneitä ja pelkäämättä tulevaisuutta tullut muutenkin eräänlainen elämäni ohjenuora.
Tässä päivässä eläminen on ohjeena kuultu monilta filosofeilta, psykologian oppineilta ja uskonnollisilta ajattelijoilta.
Olen töideni kautta jakanut tuota oppimaani viisautta muillekin. Luulin tietäneeni siitä paljon. Muutama kuukausi sitten minua kuitenkin opetti viisas ihminen, joka oli oivaltanut tässä hetkessä elämisen taidosta jotain sellaista, mitä itse vielä etsin.
Kyseessä oli ystävieni 9-vuotias tytär, joka ikävä kyllä oli reilu vuosi sitten sairastunut vakavasti. Viime joulun tienoilla he saivat uutisista kurjimman. Edessä olisi enää ennusteiden mukaan lyhyt palliatiivinen hoito. Sain kunnian keskustella tytön kanssa, kun hän oli tovia aikaisemmin saanut kuulla elinajan odotteensa olevan joitakin viikkoja.
Tiedättekö, mitä hän odotti silmin nähden iloisin mielin?
Pääsevänsä kauppakeskukseen äitinsä kanssa, vaikka samassa lauseessa hän kertoi lähestyvän poismenonsa olevan surullinen asia. Kun kuuntelin tyttöä, tunne oli kuin olisin kuunnellut ikiaikaista viisasta tietäjää. Hänen toiveensa toteutui, mistä hän vointinsa mukaan nautti. Kuten myös hotellilomasta, mansikoista ja vaahtokylvystä. Päivä kerrallaan ja voinnin mukaan. Tämä viisas tyttö nukkui pois kuukausi sitten rakkaidensa ympäröimänä.
Ikuisuus voi merkitä erimittaisia aikoja. Elämä voi olla yhdeksän tai yhdeksänkymmentä vuotta. Jokaisen kohdalla se on koko elämä. Ainoa ikuisuus, johon voimme tarttua, on kuitenkin tämä päivä. Eilistä emme voi muuttaa ja huomisesta emme ole saaneet minkäänlaista lupausta. Tämä päivä on ainoa, mitä meillä on. Eläkäämme siksi päivä kerrallaan.
Loading ...
