tiistai, maalis 19, 2024

Lälläripyörääni katsastan

Musiikki on siitäkin mahtava asia, että ajan saatossa siinä on käsitelty jotakuinkin kaikkia ihmiselämän osa-alueita. Sydänsuruista syvänmerenkalastukseen ja takaisin.

Eipä siis ollut ihme, että katsastuskonttorillekin ajellessani alkoi päässä soida teemaan sopivasti:

Hei, mä aion autoni nyt katsastaa.

- Mainos -

Niin, ja siihen ilman muuta leiman saan.

Ei lommoakaan, ei hitsattavaa.

On uusi väri sekä erikoisvanteet ja romi kiiltää,

Mun tää täytyy katsastaa.

Sen verran täytyy myöntää, että toisin kuin Popedan pojat, minä olin menossa katsastamaan skootteriani. Ja olihan reissu.

Korona-aikana toimitaan tietysti hygienia ja terveys edellä. Niinpä katsastusaika oli varattu etukäteen, ja kirjalliset ohjeet opastivat, että konttorilla asioidessa pitää olla koko ajan maski kasvoilla, vieläpä sellainen maski, jossa ei ole venttiiliä(!).

Kun astuin konttorin vastaanottoon, siellä oli käytössä kolme palvelupistettä, joista kaksi oli suojattu pleksillä ja yksi ns. avoinna. Kaikilla henkilökuntaan kuuluvilla oli maski – ilman venttiiliä -asianmukaisesti suun ja nenän edessä. Samoin itselläni. Sen sijaan viereisellä, sillä ainoalla pleksittömällä, tiskillä asioivalla senioripariskunnalla maskit olivat parran suojana. Molemmilla.

Näistä lähtökohdista olisi voinut kuvitella, että jos jossain tapahtuu huutamista, niin se olisi minun ja minua palvelevan henkilön välillä, jotta kuulisimme toisiamme maskien ja pleksien läpi. Vaan ei. Naapuritiskillä asioiva caballero otti tilanteen haltuun sellaisella volyymillä, että korvatulpat kävivät jo mielessä. Veikkaan että paikallisella seismologian laitoksellakin viisarit värähtelivät. Miten voi 160-senttisestä papasta lähteä sellainen meteli?

- Mainos -

Minua sen sijaan osui palvelemaan ilmeisesti Andalusian ainoa hiljainen ihminen. ”hmpf mumph cuando pfmpf chempf” kuului maskin uumenista pleksilasin läpi. No niinhän minä arvelinkin…

Hetken mietittyäni uskoin arvanneeni, mitä virkailija oli sanonut, mutta halusin varmistaa.

– Eli siis kun minun rekisterinumeroni tulee näytölle, ajan perimmäiselle ovelle?

Tämän kysyttyäni tapahtui naapuritiskin ihmismegafonille jotain, mikä hiljensi hänet sekunniksi, joten kuulin selvästi kun oma virkailijani silmien pyörittelyn ohessa tuumasi, että ”niinhän minä juuri sanoin”.

Siispä sitten vain ulos odottelemaan omaa vuoroa. Oloni oli sopiva yhdistelmä itsevarmuutta ja jännitystä. Käsittääkseni skootterini oli lain vaatimassa ajokunnossa, mutta toisaalta en ollut käyttänyt sitä erikseen pajalla tarkastettavana.

Viereisessä parkkiruudussa tunnelma oli hieman toinen. Kaksi miestä oli saapunut katsastamaan kuplavolkkaria. Toinen herroista näytti ja kuulosti espanjalaiselta, toinen oli uskoakseni britti. Päättelin tämän ensinnäkin siitä, että volkkarissa oli ratti oikealla ja toisekseen siitä, miten hän kiroili espanjaksi.

Kävi nimittäin niin, että vasta katsastuskonttorin parkkiruudussa miehet alkoivat katsella autoa sillä silmällä, että mahtaakohan tämä mennä katsastuksesta läpi. Ja kuin parhaassa tilannekomediassa, toiselle jäi pyyhkijänsulka käteen.

– Conjou, tengou que cämbiarlou, tuumasi britiksi arvioimani mies ja lähti juosten pihasta, arvatenkin varaosaliikkeeseen.

- Mainos -

Itsehän ajelin varttia myöhemmin muina makkosina kotia kohti tuore leima paperissa.

Janne Leipijärvi

Jaa artikkeli:

Mainos
Jatka lukemista
Sää
Mainos
Viikon kysymys

Mikä on lempi vuodenaikasi?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...