Jouni Ristolainen: Älä sokaistu elämän kauneuteen

Olen yrittäjänä nyt täällä Aurinkorannikolla ja mietin, miksi kaikki tuntuu niin tavalliselta?

Mikä oli se juttu, miksi tulin Espanjaan? Miksi en näe enää niitä juttuja, mistä ennen haaveilin elämältä täällä?

Katson työpaikkani ikkunasta ja olen iloinen, kun aurinko paistaa – mutta tuntuu niin tavalliselta.

Suomessa samaan aikaan näen ystävieni kuvista vain harmaata ja pimeää.

Minulla on työ ja elämä täällä Espanjassa, mistä haaveilin jo entisessä elämässäni lomailessani Espanjassa, mutta silloin en uskaltanut tehdä muutosta ja lähteä pois Suomesta.

On ihmeellistä, mitenkä ihmisen elämästä tulee arkinen ja tylsä, kun siihen kaikkeen ympärillä olevaan tottuu ja sokaistuu. En näe enää, kuinka kauniit palmut heiluvat tuulessa, kun lähden lentokentältä taksilla. En haista enää sitä ihanaa, lämmintä tuoksua. Enää en näe kukkien ja kasvien kauneutta.

Ennen asunnon piti olla meren äärellä, ja nyt en ole käynyt rannalla kahteen vuoteen muuta kun syömässä ravintolassa. Ranta kun jotenkin kuuluu mielestäni lomailuun ja on tylsä nykyään. Nyt rakastan asua ja elää vuorilla, sillä vuodenajat näkyvät siellä ihanasti.

Välillä on hyvä miettiä, mitkä ne jutut olivat ennen, mitkä saivat hymyilemään täällä olosta ja elämästä. Nyt etsin uusia asioita ja ihastuksia Espanjan luonnosta, mikä tekee tästä paikasta mielenkiintoisen uudestaan.

Rakastuin espanjalaiseen perhekulttuuriin ja siihen, mitenkä täällä perhe on tärkein ja kaikki otetaan huomioon ja pidetään huolta toisistamme. Sellaiseen en ole Suomessa tottunut.

Täällä rakastetaan kaikkia ja on niin tavallista, että lapset asuvat perheineen aikuisena vielä vanhempiensa luona. Sehän on aika ekologista ja rahan säästöä: hoitajaa ei tarvitse palkata. Suomessa muistan, kun yksi ystäväni rupesi ostamaan jo 10-vuotiaalle tyttärelleen kattiloita ja astioita… että sitten kun tytär tajuaa lähteä opiskelemaan, niin ei tarvitse keralla niin paljon ostella.

Lue myös: Jouni Ristolainen ja Oscar Mula rakastuivat baarissa – nyt värikäs aviopari pyörittää bisnestä yhdessä Aurinkorannikolla

Nykyään minulle on itsestään selvää, että anoppi tarpeen tullen tulee meille asumaan ja hänestä pidetään huolta. Hän myös miettii minun asioitani ja on tukena siinä, mitä teen.

Elämän ei pitäisi olla pelkästään uuden etsimistä, vaan mielestäni meidän pitäisi olla tyytyväisiä siihen, mitä ympärillämme on ja mitä meistä kukin on saavuttanut haaveistaan.

Kirjoittaja on Aurinkorannikolla asuva yrittäjä.