Lakkoon vapaa-ajalla

Olin opiskeluaikana kesätöissä Rauma-Repolan Rauman tehtaan purupuolella eli ottamassa tukkeja vastaan niin rekoista kuin junistakin. Se jäi mieleen jaksona, jolloin me nuoremmat teimme töitä enemmän ja vanhemmat tosiammattilaiset vähemmän.

Joskus tuntui jopa siltä, että maksullinen työaika oli niille kokeneimmille kavereille lepoa ja palkaton vapaa-aika taas työtä, jolloin pistettiin mökkiä kuntoon, tehtiin poltinpuita, pestiin auto ja niin edelleen. Haalarit olivat koko ajan samat.

Kääntäen tuon edelläolevan nosti niin sanotusti tapetille ex-ministeri ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n nykyinen toimitusjohtaja Jyri Häkämies. Hänen mukaansa poliittiset lakot sallivaa lainsäädäntöä on muutettava pikaisesti. Häkämiehen kannan mukaan poliittiset mielenilmaukset on rajattava lyhytaikaiseksi tai työajan ulkopuolella tapahtuviksi.

Häkämies muistutti, että muissa pohjoismaissa oikeutta poliittisiin mielenilmauksiin on ajoitettu selkeästi tiukemmin kuin Suomessa.

Allemerkityn silmissä valtakunnan viimeisin poliittinen lakko liittyy täysin siihen, että tulevana keväänä maassa järjestetään taas eduskuntavaalit. Ei olisi todellakaan ensimmäinen kerta, kun SAK-vetoisesti lähdettäisiin hakemaan uutta nostetta veljille ja siskoille vasemmalta. Jyri Häkämiestä lainaten lakkoliikehdintä haiskahtaa siltä, että ”joillakin” on halua kääntää Suomen hyvä talous- ja työllisyyskehitys vastakkainasetteluksi.

Häkämiehen sanoissa on harvinaisen paljon viisautta. Hyvä talous- ja työllisyyskehitys tarkoittaa yhtä kuin suomalainen teollisuus ja suomalainen yrittäjyys. Jos se uhrataan vasemmistopolitiikan hyväksi, suurin kärsijä on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ja sitä kautta väistämättä myös jokainen SAK:n jäsen eli suomalainen palkansaaja.

Henkilökohtaisesti olisin valmis viemään lakko-oikeuden rajoittamisen vieläkin pidemmälle eli muitakin kuin vain poliittisia lakkoja koskevaksi. Minun pieneen päähäni eli millään mahdu se, että pahimmillaan yhden juopon ahtaajan erottaminen voi johtaa koko Suomen viennin lamautumiseen, jos ja kun niin satamamiehet kuin AKK:n jäärätkin sammuttavat moottorit silkkaa solidaarisuuttaan.

Yksi niistä potentiaalisista uudistuksista, joista SAK ei suostu edes puhumaan on paikallinen sopiminen. Tätä faktaa vasten lienee turha edes haaveilla sellaisesta asiasta kuin paikallinen lakko, jonka paikallinen työnantaja voisi ratkaista paikallisen työntekijän kanssa ilman tarvetta koko valtakunnan halvaannuttamiseen.

Eduskuntavaalien läheisyys näkyy myös erilaisten gallupintekijöiden ja -julkaisijoiden aktivoitumisena. Jokainen itseään kunnioittava isompi mediatalo tiivistää puolueiden kannatuslukujen julkaisuväliä, minkä jälkeen talon omat toimittajat analysoivat, mistä demarien piikkipaikka tai vastaavasti vihreiden kyykkääminen johtuu.

Tämän hetken gallupit näyttävät siltä, että seuraavan pääministerin nimi tulee olemaan Antti Rinne, mutta muutaman kuukauden mittaisessa loppukirissä ehtii tunnetusti tapahtua vielä hyvinkin paljon.

Itse en pitäisi kovinkaan isona yllätyksenä sitä, että demarit kompastuisivat niin sanotusti kalkkiviivoilla vielä omaan näppäryyteensä. Näppäryydeksi lasken myös SAK:n ylilyönnit, joilla on helposti taipumus kääntyä alkuperäistä tarkoitustaan eli itseään vastaan.

Loppuun vielä villi veikkaus siitä, mitkä puolueet seuraavan hallituksen muodostavat. Omat ehdokkaani ovat kokoomus, demarit, keskusta ja ruotsalaiset tässä järjestyksessä. Loput puolueet jätin mainitsematta silkan kansallisen edun nimissä.

Asko Tanhuanpää

Mitä mieltä olit kirjoituksesta?
  • Tylsä (9)
  • Erinomainen (2)
  • Mielenkiintoinen (2)
  • Hyödyllinen (0)
  • Vanha uutinen (0)