Täällä autolla ajellessa tulee pakosta kiinnitettyä huomiota joihinkin outoihin tai vähintään mielenkiintoisiin liikennejärjestelyihin, jotka eivät oikein tahdo avautua pohjolan logiikalla. Arvostelemaan tai moittimaan en ryhdy, sillä osataan sitä meilläkin.
Turun moottoritien ja kehä I:n liittymän kymmenien miljoonien uudelleen suunnittelu ja toteutus 90-luvulla oli niin suuri fiasko, että se vaati toteutuakseen absoluuttisen täydellistä osaamattomuutta. Ja näin kuitenkin tapahtui.
Entinen 500 metrin aamuruuhkan jono saatiin yli kolme kilometriä pitkäksi päivittäin. Tai toimihan se uusi risteys, neljän ja viiden välillä yöllä.
Tässä minun top 5 rannikon liikennesolmu listaus:
Sija viisi menee tietysti liikenneympyrälle. Ensimmäisten vuosien aikana jokainen liikenneympyrä oli kuin taistelu. Nyrkkeilykehä, jonka vastanurkassa seisoi itse häränniskainen Mike Tyson.
Sisään ajaessa ei vielä tiennyt milloin päästään ulos. Pahintahan ympyrässä on se ettei muiden autojen liikkeistä tai aikeista ole mitään hajua.
Myöhemmin olen jo oppinut, että ensimmäinen menee ja muut väistää takaa, unohda taustapeili. Sillä pärjää.
Sija neljä menee kiihdytyskaistalle Benidez-huonekalukaupan kohdalla Malagaan päin mentäessä. Tullessasi lyhyen kiihdytyskaistan alkuun et vielä näe takaa tulevaa liikennettä.
Tällöin on jo painettava kaasua lujasti jos aiot onnistua liittymään autovialle 100km/h. Kiihdytyspäätös on kuitenkin tehtävä yhtäaikaisesti jarrutuspäätöksen kanssa!! Koska n 50 metrin päässä odottaa 100 kuutiota siltarakenteen teräsbetoniseinää. Mikäli liittymisen kiihdytys ja peruuttava jarrutus epäonnistuvat molemmat, tulee hoitojaksosta pitkä ja vaativa.
Aivan erityisen liittymästä tekee se, että sillan toisella puolella on valmis turvallinen ja pitkä liittymä, mutta se on ollut yli viisi vuotta suljettuna. Ei muuta kun sotketaan karstat koneesta tuolla kauhupätkällä!
Sija kolme menee niin ikään kiihdytyskaistalle autovialla Las Chapaksesta Malagaan päin mentäessä. Koko tiellä Malagan ja Esteponan välillä ei löydä toista niin hyvin rakennettua, pitkää, turvallista ja hyvällä näkyvyydellä tehtyä liittymää.
Mutta mitä löytyykään pitkän ja turvallisen kiihdytyskaistan aivan loppupäästä kun olet jo saavuttanut muun liikenteen nopeuden. Dädää! STOP-merkki, poikittainen sulkuviiva ja tiestä teksti Stop. Aivan jäätävää logiikkaa.
Hopealle yltää itsevarmalla ja pettämättömällä suorituksella Fuengirolan katujen kaivonkannet. Fuengirola on ainoa kaupunki maailmassa, jossa on yhtä monta kaivonkantta kuin asukasta.
Luulin pitkään, että täällä on joku ohjeistus, että ne pitää rakentaa kohtisuoraan 10 cm asfaltin pinnan alapuolelle. Tällä rakenteella ja kansitiheydellähän saavutetaan kaupunkiolosuhteissa aito off road -kokemus ja maximaalinen rynkytys autossa jo 25 km/h nopeudella.
Voiton vie suveneerisesti Fuengirola-Marbella välin rantatie-tullitie yhdistelmä. Kiemurainen rantatie on ruuhkainen, vaarallinen sekä meluisa ja pölyisä alueen asukkaille. Parin kilometrin päässä pohjoisessa kulkee sileänsuora yksityinen moottoritie, jolle muutama kartanlukutaidoton turisti on vahingossa kesken riitelyn eksynyt.
Voittoa kirkastaa huomattavasti yli 20 vuotta vanha suunnitelma, jossa tullitie onkin julkinen ja nykyinen rantatie bulevardi tyyppinen paseo, jolle mahtuisi myös juna kulkemaan Marbellaan saakka. Siinä olisi meillä vasta hieno rantabulevardi, joka muuttaisi koko rannikkoa ja lisäisi palveluja, viihtyvyyttä ja vapaa-ajan liikkumista.
Mutta voittajan on helppo hymyillä. Ei toteudu tuo visio meidän maallisen taivalluksemme aikana!
Jari Ärilä
Loading ...
