Suomen valtion velka nousee jo 146 miljardiin euroon. Summa hirvittää. Se tekee yli 26.000 euroa asukasta kohden vauvasta vaariin
Lisävelkaa otetaan reippaat kymmen miljardia, kun Fortum-laina lasketaan mukaan. Velan kauhistelun sijaan pitäisi esittää pitkän tähtäimen, yli vaalikausien yltävä ohjelma. Siihen tarvitaan hallitus- ja oppositiorajojen yli menevää kansallista ohjelmaa.
Sanna Marinin (sd.) johtama vihervasemmistohallitus on ottanut reippaasti velkaa. Se on toiminut vähän kuin VPK. On sammutettu syttyneitä paloja. On ollut pakko.
Korona, sota, energiakriisi, korkojen nousu, inflaatio. Kaikki nämä ovat vaatineet pikaisia toimenpiteitä, eli käytännössä lisää euroja, jotka on haettu markkinoilta velaksi.
Oppositiosta huudetaan, että väärin sammutettu. Samalla selitykset siitä, miten olisi pitänyt toimia, jäävät kovin ontoiksi. Pahiten itsensä nolasi kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanomalla, että rahaa voisi säästää vaikkapa lopettamalla kosteikkojen rakentamisen tukeminen tai kansanedustajien avustajabudjettiin kajoamalla.
Avustajiin käytetään viisi miljoonaan euroa vuodessa.
Jokainen tv-lähetystä katsonut ymmärsi, että nyt tuli syöttö demarien lapaan. Marin osasi kääntää Orpon sanomiset ”hassuiksi”.
Orpo ei suinkaan tarkoittanut mainitsemiaan säästökohteita ratkaisuiksi, vaan esimerkiksi siitä, miten budjetissa on tuhansia asioita, joita pitää käydä tiheällä kammalla läpi.
Mutta sanottu mikä sanottu. Gallup-johtajan kannattaisi nyt varoa sanomisiaan ja toimia kuten Mauno Koivisto aikoinaan. Hän ei sanonut mitään tai jos sanoi, sanoi sen niin monimutkaisesti, ettei kuulijalla ollut mitään mahdollisuutta ymmärtää sanomisen sisältöä.
Mittavien säästöjen tekeminen on äärettömän vaikeaa. Kokoomus on puhunut muun muassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista ja lyhentämistä.
Eri selvitysten mukaan vaikutukset työllisyyteen olisivat marginaalisia, eikä valtio välttämättä säästäisi. Ansiosidonnaisen osan maksavat työnantajat ja työntekijät yhdessä.
Kun työntekijä putoaa peruspäivärahalle, hänen asuntotukensa nousee, lasten tarhamaksut alenevat ja loppurahaa haetaan ehkä viimesijaiseksi tarkoitetusta toimeentulotuesta.
Kaikki puolueet ovat myös maininneet yhdeksi keinoksi yritystukien karsimisen. Parlamentaarinen työryhmä pohti aikoinaan tukien karsimista, mutta johtopäätös oli puhdas nolla. Karsimiskohteista ei saatu esitystä.
Vasemmistoliitto taas on esittänyt ylimääräistä veroa yli miljoonan euron tuloille. Ongelma on siinä, että näitä ihmisiä on Suomessa tavattoman vähän. Menee kosteikkotukien karsimisen tasolle.
Etenkin vasemmistosta on väläytetty listaamattomien yhtiöiden osinkojen verotuksen kiristämistä. Näidenkin kiristysten euromäärät jäisivät kovin vähäisiksi.
Todellisia säästöjä saadaan aikaan vain kajoamalla suuriin kustannuseriin, kuten sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä koulutukseen. Kuka uskaltaa kajota näihin?
Tuskin kukaan ja tuovatko säästöt vastaavasti lisää menoja, kun ongelmat kasautuvat.
Puolustusmäärärahojen supistaminenkaan ei saa nykytilanteessa kannatusta.
Pieniä valonpilkahduksia sentään löytyy. Kaikista eduskuntapuolueista koottu sosiaaliturvakomitea on etsinyt keinoja yhdistää eri tukimuotoja yhdeksi perusturvaetuudeksi niin, että työnteko olisi aina kannattavampaa kuin joutenolo.
Asiasta on puhuttu jo kolme vuosikymmentä, mutta nyt puheet ovat saamassa konkretiaa.
Kaikkein tärkeintä on toki se, että yli satatuhatta avointa työpaikkaa täyttyy ja työllisyysaste nousee 80 prosenttiin. Jos tähän päästäisiin seuraavalla vaalikaudella, leikkaukset voisivat jäädä kosteikkoihin, eikä suomalaisten arkielämää vaikeuttaviin säästöihin tarvitsisi mennä.
Loading ...
