Aurinkorannikko on noussut viime viikkoina uutisiin tavalla, jota kukaan täällä asuva tai lomaileva ei toivoisi. Marbellassa eurooppalaisten huumejengien epäillään selvitelleen välejään ampuma-asein. Málagassa kolme ruotsalaista miestä puolestaan ampui poliisin epäilyn mukaan viattoman 20-vuotiaan erehdyksessä.
Varsinkin jälkimmäinen tapaus on järkyttävä. Kun täysin sivullinen ihminen joutuu rikollisten väkivallan uhriksi, ei enää riitä selitykseksi, että kyse on vain jengien keskinäisistä välienselvittelyistä.
Aurinkorannikolla toimii kansainvälisiä rikollisverkostoja, ja niiden mukana alueelle on tullut aseita, huumeita ja raakaa väkivaltaa. Pohjoismaiset rikolliset ovat olleet tapauksissa ikävän usein esillä. Espanjan poliisilta vaaditaan riittäviä resursseja ja näkyviä toimia ennen kuin ulkomailta johdettujen rikollisryhmien toiminta pääsee juurtumaan nykyistä syvemmälle.
Samalla mittasuhteet on syytä säilyttää.
Suomalaisessa mediassa rikosuutinen muuttuu helposti vielä hieman suuremmaksi, kun se tapahtuu ”suomalaisten suosikkikohteessa”. Sama ilmaus liitetään vuorotellen Aurinkorannikkoon, Kanariansaarille, Kreikkaan ja melkein mihin tahansa paikkaan, jossa suomalaiset lomailevat. Maantieteellinen yhteys tekee uutisesta läheisemmän, mutta samalla se voi synnyttää vääristyneen kuvan koko alueesta.
Ampumiset ovat todellisia, mutta ne eivät ole Aurinkorannikon koko todellisuus. Valtaosa alueen asukkaista ja miljoonista matkailijoista elää tavallista arkea kohtaamatta koskaan aseellista väkivaltaa. Todennäköisempi riesa on edelleen taskuvarkaus kuin joutuminen jengien tulilinjalle.
Aurinkorannikolle matkustamista tai täällä liikkumista ei tarvitse pelätä. Terve varovaisuus kuuluu silti kaikkialle. Turvallisuuden tunnetta ei myöskään pidä ylläpitää ongelmia peittelemällä, vaan puuttumalla niihin päättäväisesti.
