Filosofi Kungfutsen (551-479 eaa.) kerrotaan sanoneen: ” Hän joka pyrkii varmistamaan toisen ihmisen hyvinvoinnin, on jo turvannut omansa”. Tämä on hieno ja ylevä ajatus! Ainakin minun sisälläni se synnyttää luottavaista tunnetta siihen että yhteinen hyvä koituu meidän jokaisen parhaaksi. Se synnyttää myös sisäistä rauhaa ja lepoa. On kuin istuisi hiljaa hämärän saunan makoisissa löylyissä. Kaikki kiire ja stressi on poissa. Ei huolta huomisesta!
Arki on usein kuitenkin jotain aivan muuta! Joudumme kohtaamaan koko ihmiselon ihanuuden ja kurjuuden liiankin kanssa. Ihminen on kuin kolikko. Hänessä on kaksi puolta: hyvä ja huono! Joka aamu tuota kolikkoa hypistellään käsissä. Kumpi puoli sattuu kulloinkin päällimmäiseksi? Se määrittää ainakin jossain määrin sitten päiväämme. Aina ei mene hyvin! Välillä taas tuntuu liiankin hyvältä. Väliin kolikko saattaa jäädä myös kantilleen. Ehkä se onkin kaikkein paras vaihtoehto: ääripäät pehmenevät?
Elämässä tulee yllätyksiä! Se on ymmärrettävää. Kuinka siis hallita elämää jota ei voi ennakoida? Siinäpä kysymys! Elämänhallinta onnistunee paremmin jos perusasiat ovat kohdallaan arkielämässä.
Nykyisin puhutaan myös elämänhillinnästä. Siinä ihminen pyrkii irtautumaan jokapäiväisestä oravanpyörästä ja vahvemmin vaikuttamaan omaan elämäänsä. Tarkoituksena on että saa itse päättää mitä tekee, miten ja milloin. Saa kuunnella sydäntään. Siis hyvästi maailman diktaattorit!
Kungfutsea vielä lainatakseni: ”Todellinen hyvyys nousee ihmisen omasta sydämestä. Kaikki ihmiset syntyvät hyvinä.” Toivoa maailmassa siis vielä on jos filosofin ajatukseen uskoo! Olisiko meidän nyt aika sanoa toisillemme: kaikkea hyvää?!
Loading ...
