Tapasin tässä yhden pariskunnan, he eivät olleet meille mitenkään tuttuja, vaan satunnainen yhteys muodostui lyhyestä suomenkielisestä sanasta ja katseista.
Siinä kun keskusteltiin jos jonkin näköistä joutavaa, niin puhe eksyi matkustamiseen. Pariskunta halajasi ulkomaille, mutta ei missään tapauksessa sellaiseen paikkaan missä on muita suomalaisia. Hetkinen, hämmästelin heidän lausuntoaan ja lisäsin, juu siinä on oma pointtinsa kun hallitsee maan puhekielen ja pystyy näin kommunikoimaan paikallisten kanssa tai muiden ulkolaisten kanssa. ”Ei meillä oikeastaan kielitaitoa ole” tuli vastaus.
Onko tosiaan näin, että jo eläkeiän kynnyksellä halutaan asumaan ulkomaille jossa ei tapaa suomalaisia? No, syitä voi olla monia tällaiseen mielipiteeseen. Itselleni suomalaiset ovat tärkeitä, vaikka kaikki eivät Rauman kieltä ymmärräkään. Haluan keskustella syvällisestikin ja pitää hauskaa aidosti Suomeksi. Harmi jos vuosikymmenien jälkeen huomaisi syntyneensä väärään maahan.
Jos keskustelu ulkomailla, vaikka Espanjassa taksissa jää sanoihin Mika Häkkinen formula1, ei sanallinen arkku paljon aukea, kuin vain kämpillä neljän seinän sisällä. Viikot voi tuntua pitkältä ilman äidinkieltä, saati kuukaudet, siinä vaiheessa mieleen luulisi änkevän juttuhetki jonkun härmäläisen kanssa, vaikka vain Lukon tulevasta liigamestaruudesta.
Onko suomalaisilla niin huono itsetunto, ettei edes kehdata kohdata ”peilikuvaansa”. Onneksi on Fuge, jossa enkut ja suomalaiset ymmärtävät oman yhteisön tärkeyden ja mukavuuden.
Loading ...
