Kahden ”hullun” matka

-Elämä on lyhyt aika. Toteuttakaa unelmianne, kun se on mahdollista, kehottaa kävellen halki Euroopan matkaava Taina Liekari.

 

Positiivista hulluutta on viime aikoina ilmennyt Aurinkorannikolla tavallista enemmän. Positiivisen hulluuden mannekiineiksi ovat nousseet Taina Liekari, joka päätti käyttää puoli vuotta elämästään kävellen Fuengirolasta Suomeen. Toinen positiivisesti tärähtänyt on Matti Kuosmanen, joka pakkasi itsensä ja jättiläiskokoisen Aku-koiransa minikokoiseen sähkömopoautoon ja lähti sillä köröttelemään kohti Nilsiää.

 

- Mainos -

Kuluvan viikon keskiviikkona nämä matkalaiset kohtasivat Ranskan Alsacen alueella Mullhousen pikkukaupungissa. Yhteistä tarinoitavaa riitti ja matkakokemusten jakaminen oli molemmille avartavaa.

-Tuo Tainan tapa matkustaa on siinä mielin parempi, että hänellä on hyvin aikaa mietiskellä ja pohdiskella. Meillä Akun kanssa päivät ovat melko hektisiä, kun yritämme tällä pienellä mopoautolla selvitä vilkkaan liikenteen seassa, Kuosmanen sanoo.

Liekarilla aikaa todellakin on mietiskelyyn. Rauhallinen kävely hitaasti vaihtuvissa maisemissa on mitä parhainta aikaa antaa ajatusten lentää.

-Jotenkin elämän rajallisuuden on matkan aikana alkanut ymmärtää entistä paremmin. Tässä kävellessä maailmaa katsoo vähän kuin lapsen silmin, kaikki on uutta ja ihmeellistä, pienetkin asiat. Toivottavasti saan tämän matkan avulla innostettua ihmisiä tarttumaan unelmiinsa ja toteuttamaan niitä.

Kuosmanen komppaa Liekarin ajatusta pienuuden kauneudesta.

-Tällaiset reissut ovat todellista reaalimaailman down shiftaamista. Hidasta etenemistä ja pienistä asioista välittämistä. Minulle on konkretisoitunut se, mitä Maslow tarkoitti tarvehierarkiallaan. Ensin on pystyttävä tyydyttämään perustarpeet, ennen kuin voi siirtyä nauttimaan hierarkian korkeammista tasoista. Sähkön ja bensan saanti ovat muodostuneet minulle perustarpeiksi. Ensin on saatava päivän energiahuolto kuntoon, vasta sen jälkeen voi ryhtyä filosofoimaan.

Kuosmanen uskoo isoon visioon, pienet yksityiskohdat kyllä ratkeavat aina.

-Ajatelkaapas vaikka, että pitäisi syödä elefantti. Se vaikuttaa aluksi mahdottomalta. Kun asiaa ryhtyy palastelemaan, niin kyllähän elefantinkin saa syötyä. Korva ja kärsä kerrallaan, kyllä se urakka pienenee. Me Tainan kanssa syömme kilometrejä. Aluksi matka oli elefantin kokoinen, nyt siitä on enää alle puolet jäljellä.

- Mainos -

 

Fyysistä ja henkistä rasitusta

 

Matkalaiset ovat taittaneet tällä hetkellä hieman vajaat 2.500 kilometriä. Noihin kilometreihin mahtuu paljon seikkailuja ja kokemuksia. Myös terveys nousee tällaisilla matkoilla tärkeään rooliin.

-Pää on kestänyt yllättävän hyvin. Päivä päivältä tuntuu paremmalta, Liekari sanoo.

Fysiikka on väkisin kovilla, kun lähdetään taapertamaan neljää tuhatta kilometriä.

-Olen jopa yllättynyt, että mitään lihaskipuja ei ole esiintynyt. Aluksi tuli jalkoihin rakkoja, mutta noin 150:n kilometrin jälkeen ne häipyivät, eivätkä ole enää vaivanneet. Jalkaterissä on viime päivinä ollut hieman kipuja. Kunnon teippauksella nekin kuitenkin ovat pysyneet kävelykunnossa koko ajan. Jos jaloissa tuntuu pahalta, otan yhden lepopäivän ja taas mennään.

Yhden pienen vatsaflunssan Liekari on matkalla saanut.

- Mainos -

-Tuolla Espanjan puolella oli yksi kuumepäivä. Silloin oli vatsa aivan sekaisin, eikä mikään pysynyt sisällä. Seuraavana aamuna kaikki oli kunnossa, ja kävelin sellaisen reilun 30 kilometrin päivälegin.

Myös Kuosmanen on säilynyt Akun kanssa matkustaessa järjissään, vaikka onkin kokenut matkan fyysishenkisesti välillä rasittavaksi.

-Tainan reissu on tietysti fyysisesti ihan eri tasolla kuin minun ja Akun matka, mutta kyllä tämä on fyysisestikin ollut yllättävän raskasta. Tuolla kun pitkän päivän pujottelee kovaa ajavien autojen välissä, kädet tärisevät vielä pitkään, kun on saavuttu majapaikkaan.

-Henkisesti reissussa on ollut parempia ja huonompia päiviä. Monta kertaa on tullut mieleen, että ennakkovalmistelut olisi pitänyt tehdä paremmin. Muutenkin tässä on oppinut sen, että asioita kannattaa harkita, ennen niiden toteuttamista. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen jostain liikenneympyrästä lähtenyt yhtään miettimättä hyvältä tuntuvaan suuntaan. Kyllä siinä itseään soimaa, kun huomaa akun tyhjentyvän ja tietää ettei aggregaatissa ole nimeksikään bensaa virtaa tuottamaan. Jos olisi tullut karttaa katsottua tarkemmin, huoltoasemia olisi kyllä ollut lähimain.

 

Huomiota ja uhkaavia tilanteita

 

Molemmat matkalaiset ovat saaneet osakseen paljon huomiota. Molempien Facebook sivuilla on runsaasti seuraajia ja mediat ovat olleet kiinnostuneita matkalaisten kuulumisista. Myös tien päällä matkalaiset on huomattu.

-Maailman isoin koira ja maailman pienin auto on sellainen yhdistelmä, joka kiinnostaa. Aina kun pysähdymme, kuvien ottajia tulee runsaasti paikalle. Heistä monesta on tullut myös seuraajiamme Facebookissa. Auton perässä lukee Facebook logon vieressä follow us. Kun tuossa putputamme menemään 45km/h vauhtia, seuraamiskehotus on joillekin jopa liian konkreettinen, ohi on päästävä, Kuosmanen nauraa.

Liekari on saanut runsaasti tarjouksia hypätä auton kyytiin.

-Eivät meinaa millään uskoa, ettei kyyti kelpaa. Kun sitten vielä kerron, että matkaa on Suomeen vielä tuhansia kilometrejä, kyydin tarjoajat ovat aivan ymmällään.

-Yhtenä päivänä suomalainen auto ajoi vastaan. Huomasin, että he kääntyivät takaisin minut ohitettuaan. Olivat jostain lukeneet matkastani ja olivat innoissaan, kun sattuivat kohdalle. Perhe oli matkalla Torreviejaan.

Kuosmasella ison koiran kanssa matkustavana miehenä ei ole juurikaan uhkaavia tilanteita matkalla sattunut. Pienimmätkin uhkailut Aku on hoitanut pienellä liikehdinnällään. Mitään vakavaa Liekarillekaan ei onneksi ole sattunut, pari kertaa on hieman pelottanut.

-Yhtenä iltana saavuin Espanjassa pikkukaupunkiin auringon jo laskettua. Tulin sivukylien kautta vähän hämärän alueen läpi. Yksi mies lähti tulemaan uhkaavasti minua kohti huutaen. Sytytin kännykän valon ja otin puhelun ystävälleni. Tein uhkaajalle selväksi, että kaikki tapahtumat kuuluvat puhelimesta, se riitti hänelle, hän poistui paikalta.

-Etelä-Ranskassa menin yhteen todella halpaan hotelliin. Aika nopeasti tajusin, että hotellia käytetään lähinnä ilotalona. Sen verran outo tunnelma oli, että pysyttelin illan tiiviisti huoneessani, enkä käynyt talon tarjoamassa yhteissuihkussa.

 

Molempien reissaajien matka jatkuu, Liekarilla vielä yli kaksi kuukautta Kuosmasella noin pari viikkoa. Molempien matkaa voi seurata Facebookissa. Liekarin sivut löytyvät nimellä ”Jalkapatikalla Espanjasta Suomeen” ja Kuosmasen sivut nimellä ”Aku goes home – Aku kotiin”. Liekari ottaa mielellään vastaan sponsoritukea, fb-sivuilta löytyy ohjeet kuinka toimia, jos haluat tukea positiivista hullua kävelymatkallaan Suomeen.

 

 

 

 

Jalkapatikalla Suomesta Espanjaan

-Taina Liekarin elämänsä pisin vaellus

-Matkaa noin 4.400km kävellen

-Yli 8.000 seuraajaa Facebookissa

-Matka alkoi 13.2.

-Lauttapaikka varattu Tukholmasta 19.7.

 

Aku Goes home – Aku kotiin

-Matti Kuosmanen ja Aku

-Kulkuvälineenä sähkömopoauto

-Noin 2.000 seuraajaa Facebookissa

-Matka alkoi 20.4.

-Lauttapaikka varattu Travemündesta 15.5.

 

Lue myös:

https://fuengirola.fi/2022/15/02/kohti-pohjolaa-kay-naisen-tie/

https://fuengirola.fi/2022/02/04/matti-lyo-jonneille-luun-kurkkuun/

Jaa artikkeli:

Artikkelin kirjoittaja

Antti Pekkarinen Kuva: Taina Liekari
Mainos
Jatka lukemista