Suomessa uusien avoimien työpaikkojen määrä yltää lähelle kaikkien aikojen ennätystä. Kasvua viime vuodesta on peräti 88 prosenttia.
Samalla työllisyysaste kohoaa lähelle 73 prosenttia.
Tällaiset luvut ovat yllättäneet kaikki, eikä vastaavia ole nähty vuosikymmeniin.
Mistä sitten on kyse? Kyse on 3,5 prosentin talouskasvusta. Ensi vuonnakin talouden arvellaan kasvavan vielä kolmen prosentin vauhtia.
Hallitus puhuu pääministeri Sanna Marinin (sd.) johdolla siitä, miten hallituksen monet työllisyystoimet ja elvytyspolitiikka vaikuttavat merkittävästi kehitykseen. Totuus on kuitenkin se, että hallituksessa tähän asti tehdyt työllisyys- ja elvytystoimet kalpenevat sen rinnalla, miten maailmantalouden hyvä veto piristää taloutta.
Etenkin vientiteollisuutemme on hyötynyt kansainvälisen kysynnän kasvusta.
Hyvää kehitystä varjostaa se, etteivät työpaikat täyty toivotulla tavalla. Avoimien työpaikkojen määrää ei vähennä läheskään samalla tavalla työttömyyttä. Suomessa tilanne on se, ettei alkaneita uusia työttömyysjaksoja juurikaan tule. Pääasiallinen haaste Suomessa on se, miten työpaikkansa menettäneet saadaan mahdollisimman nopeasti sorvin ääreen takaisin.
Kokoomus on ehdottanut ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen porrastusta ja keston lyhentämistä. Porrastuksen ongelmana on se, että kun korvaus on alussa jopa nykyistä korkeampi, se ei kannusta helposti uudelleen työllistyviä ottamaan heti uutta työpaikkaa, vaan he pitävät ”ylimääräistä lomaa” korkeamman korvausjakson aikana.
Ongelmana on ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömyys. Näiden ihmisten takaisin työelämään saaminen vaatii eritystoimia, jotka eivät tämän hetken tilanteeseen juuri vaikuta. Näistä työttömistä merkittävä osa on iäkkäitä eläkeputkilaisia eli niitä, jotka odottavat eläkkeelle pääsyä ns. lisäpäivien turvin.
Tilanne ei tämän ikäryhmän osalta parane, ennen kuin hallituksen päätös putken poistamisesta astuu voimaan muutaman vuoden kuluttua.
Ammattiliitot etenkin hoivapuolella väläyttävät, että työvoimapula poistuu palkankorotuksilla. Alakohtaisesti ehkä näin käy, mutta koko ongelmaa ei korotuksilla poisteta. Työhön kykenevää, osaavaa väkeä on yksinkertaisesti liian vähän.
Tulevaisuustutkija Timo Aron laskelmat kertovat paljon. Hänen mukaansa Suomen väkiluku kasvaa 34.000 hengellä vajaassa 20 vuodessa, kun vastaava luku Ruotsissa on 875.000 ihmistä.
Aron johtopäätös onkin massiivinen työvoiman hankinta ulkomailta. Ilman maahanmuuttajia ei avoimien työpaikkojen täyttö onnistu.
Mutta miten houkutella työväkeä Suomeen? Onko meillä sopiva yhteiskunnallinen ilmapiiri, entä työnantajien asenne?
Suomi on kaikkiaan suurten ratkaisujen edessä työllisyydessä ja taloudessa. Miten uudessa työmarkkinatilanteessa kykenemme luomaan järjestelmän, joka tuo talouteemme ennustettavuutta, vakautta ja turvaa kilpailukykymme. Ainakin nyt työmarkkinoilla näyttää sitä, ettei yhteistä näkemystä löydy sen paremmin korotusten tasosta kuin sopimisen tavoista.
Napit ovat pahasti vastakkain. Työntekijäpuoli vaatii kompensaatiota inflaatioon ja siihen, että yrityksillä menee hyvin ja voitot kasvavat.
Tärkeintä olisi nyt löytää yhteinen näkemys neuvottelutavoista ja tavoitteista kokonaistalouden kannalta. Ulosmittauksiin ei ole varaa puolin eikä toisin. Olisiko uuden Korpilammen aika?
Suomen menestys on aina rakentunut sovitteluun ja sopimiseen. Uusi aika tuo toki uudet tavat ja tavoitteet, mutta periaate pitää.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta median palveluksessa ollut lehdistöneuvos.
Loading ...
