Tällä viikolla homous on noussut ihmisten huulille poikkeuksellisen usein, eikä vähiten pressanvaalin takia.
Suomen kansa näköjään ratkaisee homofobian perusteella tulevan pressan? Se yksi päivä vuodessa, jolloin presidenttipari kättelee vieraita, on tärkeämpi kuin ne muut 364 päivää, näin kärkevästi sanottuna.
Minustakin on ilkeän tuntuista, kun kaksi kankeata miestä suutelee toisiansa. Esimakua tästä saatiin Neuvostoliiton aikakaudella kun märkäpusuja jaettiin Kremlin parvekkeella Moskovan pakkasessa, iljettävän näköistä tosiaan. Maassa maan tavalla silloisessa neukkulassa, jossa se ei ollut homouden merkki.
Olisiko nyt tämä asia saanut vähän toisen näkökulman, jos vaikka ehdokkaana olisi nainen ja puolisona nainen, siis lesbopari? Olisiko heidän pusuttelu sitten söötimpää kuin karvaisten äijien? Minusta ainakin, rehellisesti sanoen.
Mutta kuitenkin, ollaanko nyt palattu aikaan, jolloin homoutta pidettiin sairautena, eivätkä kaikki voineet näyttää tunteitaan?
Tietysti maan päämiehen rooli tässä asiassa pistää funtsimaan, kuinka suvaitsevia me tosiaan olemme. Useissa Euroopan maissa johtavat poliitikot ovat olleet homosuhteissa, sikäli tämä Suomen tilanne ei ilmeisesti hetkauta asioita puoleen taikka toiseen.
Minusta presidentin sukupuolinen suuntaus ei ainakaan huononna Suomen kuvaa sivistyneissä maissa, vaan päin vastoin.
Huolestuttavaa on se, ettei leimautumisen pelossa haluta ottaa kantaa, muissakin kuin tässä asiassa, vaan teeskennellään aivan toista.
Minusta tällä kertaa meillä on ja oli kolme hyvää presidenttiehdokasta, Stubbi, Haavisto ja Rehn, joille kaikille on kuitenkin Niinistön saappaat numeron liika suuret.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
Kyllä se noon on, että homofobia ratkaisee vaalit. Erään tutkimuksen mukaan 1/3 osaa ei voi ehdokasta juuri tästä syystä johtuen äänestää.