Lukuaika: Pelätty herhiläinen on levittäytynyt myös Aurinkorannikolle – katso kuvat ja videot

Pelätty herhiläinen on levittäytynyt myös Aurinkorannikolle – katso kuvat ja videot

Aggressiivinen ja haitallinen vieraslaji, itämainen herhiläinen (Vespa orientalis), on todistettavasti tavattu ainakin Málagassa, Mijasissa ja Marbellassa.

Janne Leipijärvi
Janne Leipijärvi
6 min lukuaika

Vespa orientalis on nimensä mukaisesti kotoisin idästä. Sen normaaliin esiintymisalueeseen kuuluu itäinen Välimeren alue, läntinen Aasia ja Pohjois-Afrikka. Viime vuosina se on alkanut kuitenkin viihtyä lisääntyvässä määrin myös paikoin eteläisessä Euroopassa, muun muassa Espanjassa.

Kesällä 2022 Marbellassa raportoitiin tapaus, jossa henkilö menehtyi anafylaktiseen reaktioon, joka johtui juuri itämaisen herhiläisen pistoista.

Viime talvena tavattiin Málagan kaupungissa, läheltä El Palon kaupunginosaa, lajin pesä. Kesän aikana havaintoja on tullut lisää.

Eurooppalainen herhiläinen (Vespa crabro, vasemmalla) on aavistuksen kookkaampi kuin sen asuinalueelle tunkeutunut itämainen herhiläinen (Vespa orientalis, oikealla).

Nyt tästä aggressiivisesta herhiläisestä on tehty todistettava havainto myös Mijasissa, aivan lähellä Fuengirolan rajaa.

- Mainos -

Itämaisesta herhiläisestä on siis tehty parin viime vuoden aikana useampia havaintoja Aurinkorannikon alueella, mutta ainakin toistaiseksi lajin ei ole katsottu asettuneen alueelle laajemmin.

Todennäköisimpänä teoriana lajin kulkeutumisesta Etelä-Espanjaan pidetään sitä, että se on matkannut rahtina tuotujen kasvien tai ruukkujen mukana.

Pysy loitolla

Itämainen herhiläinen on jokseenkin saman kokoinen kuin Euroopassa yleisesti tavattava herhiläinen (Vespa crabro). Tämä Suomessakin viihtyvä herhiläinen, toisin kuin itämainen herhiläinen, kuuluu normaaliin lajikantaan Euroopassa.

Itämaisen herhiläisen selkeimmät tuntomerkit ovat kirkkaan keltaiset otsa ja vatsa, muutoin sen ruumis on pääosin punertavan ruskea. Itämaisen herhiläisen kuningatar kasvaa 3,5 sentin mittaiseksi, muut yksilöt noin 2,5 sentin mittaiseksi.

Ihmisten kannattaa välttää itämaista herhiläistä, vaikka paniikkiin ei syytä olekaan. Vespa orientalisin pisto on myrkyllinen aivan kuten muidenkin ampiaisten, ja se pystyy myös pistämään useita kertoja.

Yksi parhaista itämaisen herhiläisen tuntomerkeistä on keltainen otsa.

Asiantuntijoiden mukaan laji on kuitenkin aggressiivinen esimerkiksi puolustaessaan pesäänsä, ja itämaiset herhiläiset hyökkäävät joukolla tunkeilijan kimppuun.

Näin ollen pesän lähettyville eksynyt henkilö voi pahimmassa tapauksessa tulla pistetyksi lukuisia kertoja. Tällainen tilanne johti yhden ihmisen kuolemaan viime kesänä Marbellassa.

Mehiläisten surma

Enemmän kuin ihmiselle, itämainen herhiläinen on uhka luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemille.

- Mainos -

Täysikasvuiset yksilöt käyttävät ravinnokseen pääasiassa hiilihydraatteja, joita ne saavat hunajasta, hedelmistä, marjoista, mahlasta ja niin edelleen. Toukkien ruokkimiseksi ne metsästävät kuitenkin eläinproteiineja, toisin sanoen lihaa. Sitä ne saavat kuolleiden eläinten raadoista, mutta ne myös tappavat itse, esimerkiksi muita hyönteisiä, kuten heinäsirkkoja – ja mehiläisiä.

Itämainen herhiläinen syöttää toukilleen eläinproteiinia, jota se kalvaa mm. kuolleista eläimistä. Se kuitenkin saalistaa myös itse, esimerkiksi mehiläisiä.

Itämainen herhiläinen on luokiteltu haitalliseksi tuholaiseksi nimenomaan sen mehiläisyhdyskunnille tekemien tuhojen vuoksi. Mehiläispesässä on sekä hiilihydraatteja (hunajaa) täysikasvuisille herhiläisille, että proteiinia (saaliiksi joutuvat mehiläiset) toukkien ruokkimiseen.

Tämän vuoksi itämainen herhiläinen vaanii usein ruokaa juuri mehiläispesien ympärillä. Mehiläiset eivät osaa puolustautua sitä vastaan ja lisäksi ne lentävät pesänsä ympäristössä hitaasti, jolloin ne ovat helppo saalis nopeille ja aggressiivisille itämaisille herhiläisille.

Katso video: Joskus myös itämainen herhiläinen jää alakynteen. Tässä kantalajistoon kuuluva euroopalainen herhiläinen tekee selvää itämaisesta herhiläisestä:

Mehiläiskannat ovat huolestuttavassa laskussa ympäri maailmaa. Uuden herhiläislajin invaasio ei siis haittaa pelkästään mehiläistarhaajia, joiden hunajasadot kärsivät, kun nämä herhiläiset saattavat tuhota kokonaisia mehiläispesiä.

Mehiläisten on arvioitu pölyttävän jopa 80% kaikista maailman kasveista. Kantojen kärsiessä – esimerkiksi itämaisen herhiläisen ja muiden sen kaltaisten tuholaisten toimesta – vaikutukset tuntuvat myös monien hedelmälajien viljelijöillä, samoin kuin koko ekosysteemissä.

Aasianherhiläinen

Hieman samaan suuntaan viittaavasta nimestään huolimatta itämaista herhiläistä (Vespa orientalis) ei pidä sekoittaa aasianherhiläiseen (Vespa velutina). Tämä vielä ilkeämpi herhiläislaji saapui Eurooppan vuonna 2004 ja on viime vuosina vakiinnuttanut itsensä pysyvästi Pohjois-Espanjassa.

- Mainos -

Lajia esiintyy runsaasti Baskimaassa, Navarrassa, Kantabriassa, Asturiassa, Galiciassa ja Kataloniassa. Asiantuntijat pitävät epätodennäköisenä että laji leviäsi etelämmäksi ilmastosta johtuen, mutta pohjoisessa sen arvellaan valtaavan lisää alaa.

Erittäin aggressiivinen aasianherhiläinen (Vespa velutina) esiintyy Espanjassa vain maan pohjoisosissa. Sen pistoihin kuolee maassa vuosittain noin 4-5 ihmistä.

Aasianherhiläinen on jokseenkin saman kokoinen kuin itämainen herhiläinen, mutta luonteeltaan ja toiminnaltaan vielä selvästi aggressiivisempi. Se on erikoistunut mehiläisyhteisöiden tuhoamiseen ja vastaavasti puolustaa omaa pesäänsä erittäin aggressiivisilla joukkohyökkäyksillä.

Yksi aasianherhiläinen pystyy tappamaan 25-50 mehiläistä päivässä. Ja herhiläisyhteisössä voi olla tuhansia yksilöitä.

Mehiläisten vastaisku

Miksi nämä haitalliset vieraslajit ovat sitten erityisen haitallisia nimenomaan niillä uusilla alueilla, joille ne levittäytyvät, kuten Espanjassa?

Yksi merkittävä syy on se, että niihin tottumattomat mehiläiset ovat jokseenkin puolustuskyvyttömiä hyökkäysten edessä. Toisin on siellä, mistä nämä tuholaiset ovat kotoisin.

Aasiassa monet mehiläislajit ovat kehittäneet nerokkaan puolustuskeinon esimerkiksi aasianherhiläistä vastaan.

Kun herhiläinen tunkeutuu mehiläispesään, mehiläiset käyvät joukolla sen kimppuun, mutta eivät pistääkseen tai purrakseen. Sen sijaan ne hautaavat herhiläisen alleen ja väristävät samalla ruumiitaan. Näin ne saavat sekä oman että ympäröimänsä herhiläisen ruuminlämmön nousemaan nopeasti.

Aasiassa mehiläiset ovat oppineet puolustautumaan herhiläisiä vastaan. Ne ympäröivät tunkeutujan joukolla ja ”käristävät” sen hengiltä ruumiinlämmöllään.

Mehiläinen pystyy kuitenkin kestämään kaksi astetta korkeampaa ruumiinlämpöä kuin herhiläinen, joten kun herhiläisen ruumiinlämpö nousee 46 asteeseen, se kuolee lämpöhalvaukseen, mutta mehiläiset ovat edelleen täysin kunnossa.

Euroopassa mehiläiset eivät ole tottuneet suojautumaan näiltä vieraslajeilta, joten ne ovat jokseenkin avuttomia joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi.

Katso video: Tässä aasialaiset mehiläiset puolustavat pesäänsä maailman suurinta herhiläislajia, kiinanherhiläistä vastaan tappamalla sen kuumuuteen. Alkaa noin kohdasta 3:30.

Jaa tämä artikkeli
Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *