Vettä rakastetaan ja vihataan. Siihen synnytään ja kuollaan. Vesi on elämisen elinehto, jokaisen oikeus. Mutta samalla siitä on tullut luksustuote, länsimaisen yhteiskunnan läpinäkyvä symboli ja todellinen ongelma.
Vesi ja keskustelu vedestä herättää aina tunteita. Objektiivinen keskustelu vedestä on vaikeaa ja välillä myös valheellista. Yksilötasolla rakastan tuhlailevaa pullovettä, pitkiä suihkuja ja kauniita uima-altaita. Inhoan sadekausia ja mutaisia hiekkateitä. Yhteiskunnallisella tasolla minä ja kaikki kanssaeläjät olemme aivan toista mieltä. Yksilöillä ja yhteiskunnalla on suuri eturistiriita. Valitettavasti!
Onneksi rankkasateet ovat tältä erää ohi, ja Andalusian luonto on saanut tarpeeksi vettä. Mutta valitettavasti vesi on yhä vähissä. Málagan vesivarastoissa on vain neljännes niiden koko kapasiteetista. Se on todella vähän verrattuna tarpeeseemme. Hallinnot kaikilla tasoilla ovat uusiutuneet, mutta kuitenkin saman vanhan, yksinkertaisen ongelman edessä. Miten vettä käytetään ja mistä sitä saadaan?
Vuosikausia on toitotettu, että Espanjassa vesi on kuluttajille halpaa. Onko tuossa halpuudessa oikeasti mitään järkeä? Paras keino olisi antaa markkinoiden määrätä veden hinta. Uskon, että tulevaisuudessa kysynnän ja tarjonnan yhteiskunnassa vedelle tulee myös oikea, sitä arvostava hinta!
Onneksi teknologia kehittyy, ja tulevaisuudessa voimme tuottaa enemmän makeaa vettä merivedestä ja ilmasta. Epämääräisen vihreän siirtymän mantramaisen tautologian rinnalla kannattaisi myös puhua enemmän yksinkertaisesta vesiteknologiasta.
Loading ...
Melko huono ajatus. Vesi on yhteiskunnan perusinfraa ja sitä ei koskaan pitäisi antaa markkinavoimien hallintaan. Suomessa se virhe on tehty. Sama koskee sähköntuotantoa ja siirtoa. Kunnallisella sektorilla sen on vain yksi piiloverotuksen muoto. Esimerkki. Käytän 8 kuutiota vettä kesäasunnolla härmässä. Maksaa n. 20 euroa. Perusmaksut 360 euroa. Paikallinen pikkukaupungin vesiyhtiö tekee voittoa yli 20 miljoonaa.