Kuluneella viikolla Suomessa on käyty keskustelua journalistisen sisällön kytkyistä maksettuihin ilmoituksiin. Aihe on tärkeä, tapa jolla se tällä kertaa nousi esiin, on hieman huvittava.
Presidenttiehdokas Mika Aaltola sanoi Journalisti -lehden haastattelussa, että hänelle on tarjottu journalistista näkyvyyttä, mikäli hän ostaa maksullisen mainoskampanjan. Hän ei aluksi yksilöinyt, mistä medioista tarjouksia oli tullut, puheista jäi sellainen tunne, että tuo olisi maan tapa yleisemminkin.
Sittemmin Aaltola epämääräisti puheitaan ja kertoi mediamyyjien keskustelleen ohimennen hänen kanssaan aiheesta. Lopulta hän suostui kertomaan, että Fuengirola.fi oli lähettänyt sähköpostin, jonka voi tulkita mainonnan ja journalistisen sisällön koplaamiseksi yhteen.
Minä olen lähettänyt kyseisen sähköpostin. Myönnän auliisti, että sanakäänteet olisivat voineet olla selkeämmät. Sanon nyt kuitenkin tässä vielä kerran, että poliittinen journalistinen sisältö ja ostetut ilmoitukset ovat meillä täysin erillään toisistaan. Aaltolan organisaatio olisi voinut esittää tarkentavia kysymyksiä yhteistyön mallista, ennen kuin lähtee ampumaan kovilla julkisuudessa.
Hyvänä esimerkkinä toimintatavoistamme ovat vaikkapa Olli Rehnin tai Eero Heinäluoman vierailut Aurinkorannikolla. Molemmat ilmoittivat tapahtumistaan Fuengirola.fi -lehdessä. Toki heidän piti ilmoittaa, että ihmiset tiesivät tulla paikalle heidän puhetilaisuuksiinsa. Jutut näin kiinnostavien ihmisten vierailuista olisi tehty muutenkin.
Aaltolan puheista tulee väkisin mieleen, että hän on tahallisesti yrittänyt tehdä itsestään pyhimystä ja mustamaalata median käytäntöjä. Kun leimakirves osuu Espanjan Andalusiassa ilmestyvään paikallismediaan, on syytä kysyä, onko Aaltolan suhteellisuudentaju kohdallaan. Herää epäilys, pystyisikö hän presidenttinä näkemään metsää puilta.
Antti Pekkarinen, päätoimittaja
Pääkirjoitus
Loading ...
