Viikonloppu on valintojen aikaa: lauantaina valitaan Suomen euroviisuedustaja ja sunnuntaina Suomen presidentti. Länsimaiseen demokratiaan kuuluu kansanvalta, ja sitä suomalaiset pääsevät nyt viikonloppuna harjoittamaan.
Toinen on viihteellinen ja toinen vakavampi valinta, mutta molemmat tuiki tärkeitä omassa kastissaan.
Voittajilta edellytetään edustuskykyä, jota ainakin presidenttimittelön finaalikaksikolta löytyy. Molemmat herrat ovat kansainvälisestikin kokeneita pitkän linjan poliitikkoja, jotka uskaltaa ja kehtaa kyllä laittaa edustamaan Suomea minne päin maailmaa tahansa.
Olipa voittaja Stubb tai Haavisto, heistä on kyllä vastusta tarvittaessa Trumpillekin.
Toisin on Euroviisujen kanssa. Viisuissa meillä voi nyt käydä kalpaten. Toisin kuin viime vuoden Käärijän kanssa, tänä vuonna Suomen viisuehdokkaat ovat kehnoja ja tylsiä. Yksikään ei erotu tai loista. Omaperäisyys kyllä loistaa – poissaolollaan.
Voittipa Uuden Musiikin Kilpailun kuka tai mikä porukka lauantai-iltana tahansa, kenelläkään ei ole asiaa kärkikahinoihin Ruotsissa toukokuussa pidettävissä Euroviisuissa. Hyvä, jos finaaliin asti Suomi siellä pääsee.
Selvää ennakkosuosikkiakaan ei UMK:ssa ole.
Kisa on tasaväkinen ja tiukka myös presidenttiydessä. Marginaalit ovat pieniä ja lopulta pienet asiat saattavat ratkaista voittajan – asiat, jotka ovat sinällään sivuseikkoja, mutta joita äänestäjät joutuvat punnitsemaan, koska muita eroja ei löydy.
Viikonlopun äänestysrumbassa saa varoa, ettei käy kuten tämän lehden Juho Juntusen pilapiirroksessa: Kojo presidentiksi.
Loading ...
