Viime lauantaina lähdimme poikani kanssa koripallo-otteluun katsomaan paikallisen Unicajan voimainmittelöä pääkaupungista saapuneen Movistarin kanssa. Jotenkin oma aivo kyllä edelleen hylkii näitä ”Osuuspankki vs. Elisa” -otteluja, mutta olkoon.
Suomessa asuessa tulivat jotkin jäähallit suhteellisen tutuiksi. Milloin työn, milloin harrastuneisuuden vuoksi kiekkopelejä on tullut nähtyä varmasti kolminumeroinen määrä. Suurin osa näistä Tampereen jäähallissa. Se on hieno kiekkopyhättö, jossa hokihiki haisee ja jokainen katsoja tietää paremmin.
Muistan elävästi muuan Ilves-HIFK -ottelun muutamien vuosien takaa. Istuin, jälleen poikani kanssa, jotakuinkin keskellä päätykatsomoa. Kotijoukkueen otteet jäällä jättivät kosolti toivomisen varaa. Meille vieraita kannattaneille tilanne sopi mainiosti, mutta kaikille kotifaneille ei. Yhtäkkiä pelikatkolla kirkonhiljaisessa hallissa, 10 metriä minusta vasempaan kuului äänekäs huuto: ”Pelakkaa nyp per**le!” Nanosekuntia myöhemmin samalta etäisyydeltä oikealta puoleltani tärähti vähintään yhtä kiihkeästi: ”Turpa kiinni!”
Hämäläisestä kiekkohartaudesta oltiin aika kaukana, kun Málagassa istuimme noin 7500 muun ihmisen kanssa jännittämässä pankin pärjäämistä puhelinfirmalle. Kotijoukkue pelasi välillä luokattomasti ja esimerkiksi ensimmäisellä neljänneksellä viimeisteli vain 8 pistettä. Siitä huolimatta karnevaali lehtereillä ei juurikaan heikentynyt. Toki pahimmat uunoilut palkittiin lopulta jo vihellyskonsertilla, mutta heti kun peli edes hetkellisesti parani, oli taas täysi ralli päällä.
Ei ollut tarvetta joistain jäähalleista tutuille noloille läpsyttimille. Fanikatsomossa kokonainen puhallinorkesteri tuuttasi ilmoille tunnelmaa ja yleisö kannusti, neuvoi, moitti ja tuuletti yhtenä mylvivänä myrskynä. Hieno tapahtuma, suosittelen!
Janne Leipijärvi
Loading ...
