Europa avattiin keväällä 2005. Se sai alusta saakka varsin positiivisen vastaanoton pelaajien keskuudessa. Europaa pidetään Asiaa ja Americaa armollisempana kenttänä, joskin omat haasteensa tältäkin löytyvät.
Jos olet pitkälyöntinen ja lyöntisi lähtevät aina suuntaansa, tämä kenttä on sinulle omiaan. Jos taas suuntauksessa on ongelmia tai pallo ei enää lennä nuoruuden unelmakaaria, moni väylä kannattaa lähteä pelaamaan bogey mielessä. Yhden putin par on aina kiva yllätys, liian rajut repimiset avauksissa tai kakkoslyönneillä johtavat helposti ongelmiin.
Europalla on myös paljon sellaisia väyliä, joissa saa antaa palaa täysillä. Muutamalla alamäkiväylällä kovalyöntiset saattavat tehdä omia henkilökohtaisia pituusennätyksiään.
Europan yksi hallitseva elementti on Ojen-joki, joka ylitetään moneen kertaan kierroksen aikana. Se on myös vesiesteenä ainakin kahdeksalla kentän väylällä.
La Cala tunnetaan upeista maisemistaan. Niitä tarjoaa myös Europa, joskin upeimmat näkymät Välimerelle löytyvät Asia kentältä. Europalta on muutamalta korkealta paikalta hienot golfnäkymät. La Calan Europan ja American lisäksi myös naapurikenttä Santana tulee hyvin näkyviin. Golffarin silmää usean kymmenen väylän samanaikainen näkymä hivelee.
La Calan klubilla on erinomainen keittiö. Listaa suunniteltaessa on käytetty mielikuvitusta, joten sieltä löytyy perus burgereiden ja pastojen lisäksi mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Klubin terassilta on hieno näkymä merelle ja golfkentälle.
Hieman tarkempi subjektiivinen kuvaus muutamasta Europan reiästä:
Reikä 4
(Par4, 388m, hcp2)
Tämä reikä on allekirjoittaneelle Aurinkorannikon haasteellisin. Siinä on kolme vaikeuttavaa tekijää: pituus, kapeus ja rotkon ylitys. Avaus lyödään vesiesteen ja kallioseinän väliin jäävälle kapeahkolle kaistaleelle. Avauksen on oltava pitkä, muuten kakkoslyönnille jää lähes ylivoimainen pitkittäinen rotkon ylitys. Olen tämän reiän pelannut lähes kymmenen kertaa ja nolo tulokseni on puhdas 0 bogeypistettä. Joskus vielä tiputan tämän apinan selästäni…
Reikä 8
(Par5, 475m, hcp10)
Jos Aurinkorannikolla sataisi lunta, tästä saisi hyvän laskettelurinteen. Jyrkkä alamäkiväylä, jossa saa draivata sydämensä kyllyydestä. Jos avaus ottaa hyvät pomput rinteestä, mittaa lyönnille kertyy kunnioitettava määrä metrejä. Onnistuneen avauksen jälkeen kakkosella päälle lyöminen ei ole mahdoton rasti, joskin green on lopun laaksosta hieman korotettu.
Reikä 14
(Par3, 201m, hcp7)
Hurja kolmonen jonka haaste on pituus. Keltainen tii on usein korttia kauempana, eli matkaa lipulle on helposti 220m. Tuo matka pitäisi selvittää yhdellä lyönnillä, eli tällaiselle bogeytuupparille ainoa mahdollinen mailavalinta on draiveri. Teeboxin ja greenialueen välissä on vieläpä julma rotko, eli avauksen on kannettava ilmassa pitkälle. Par on tällä kolmosella ryypyn arvoinen suoritus.
Reikä 18
(Par4, 345m, hcp11)
Mukavan leppoisa lopetusreikä. Kasin tapaa nyt lyödään jyrkkään alamäkeen. Väylällä on muutama terassi, joiden päälle pallo jää tasaiselta lyötäväksi. Mailanpään nopeudesta riippuu, mille näistä terasseista päätyy. Griini on tarkasti bunkkereiden vartioima, eli ylhäältä pitäisi pallo päästä tiputtamaan. Tämä on sellainen reikä, joka jättää sopivasti spekuloitavaa. Näitä spekulaatioita voi aloitella matkalla klubille ja jatkaa siellä hyvän ruoan ja kenties vaikka oluen äärellä.
Antti Pekkarinen
Tässä linkit La Calan kahden muun kentän esittelyihin:
https://fuengirola.fi/la-calan-asia-antaa-keppia-ja-porkkanaa/
Loading ...
