On järjetöntä, että suomalainen lapsi ei voi mennä ulkomailla suomalaiseen kouluun, mikäli hänellä ei ole väestörekisteritietojen mukaan pysyvää kotipaikkaa Suomessa. Järjettömämmäksi asia muuttuu, kun ryhdytään tulkitsemaan väliaikaista asumista ulkomailla. Määrittely on sekavaa, eikä se nykymuodossaan aiheuta mitään muuta kuin lainkiertoa ja ongelmia.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on viimein asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää ulkomailla toimivien suomalaisten koulujen toimintaedellytyksiä. Yhtenä asiana työryhmässä varmasti käsitellään kotipaikka-asiaa.
Toivotaan työryhmälle viisautta pohdinnoissaan. Yli 90% ulkomailla toimivien suomalaisten koulujen oppilaista palaa jossain vaiheessa elämäänsä Suomeen. Heille ulkomailla oleskelu on tavalla tai toisella väliaikaista. On hölmöä ajatella, että oleskelun kesto määrittelee oikeuden osallistua suomalaisen koulun opetukseen.
Kannattanee myös mainita, että suomalainen lapsi voi mennä Aurinkorannikolla ruotsalaiseen kouluun. Tässä tapauksessa Suomen valtio maksaa hänestä valtionosuuden mukisematta ja kyselemättä missä lapsi oikeasti asuu. Tämä perustuu yhteispohjoismaiseen sopimukseen.
Ulkomailla toimivien koulujen toimintaedellytyksissä riittää varmasti pohdittavaa. Kotipaikka-asia on ensisijaisen tärkeä.
Hyvää joulua kaikille lukijoillemme ja yhteistyökumppaneillemme!
Pääkirjoitus
Loading ...
