Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko ilmoitti jo hyvissä ajoin vaalituloksen selvittyä, että puolueen paikka on oppositiossa.
Kahdeksan paikan menetys eduskuntavaaleissa ja jo toinen rökäletappio peräkkäin, pakottaa puolueen pois vallan korkeimmalta huipulta, valtioneuvostosta.
Puolueen johdon mukaan keskusta leimautui vihervasemmistolaisessa hallituksessa. Vaikka se sai useita keskustalle tärkeitä asioita läpi hallituksessa, se ei puoluejohdon mukaan kyennyt antamaan tarpeeksi keskustalaista kuvaan keskustasta.
Kuva värjäytyi liikaa vihreäksi ja vasemmistolaiseksi.
Keskusta johti kahdeksan vuotta sitten hallitusta. Pääministerin jakkaralla istui oma mies, puheenjohtaja Juha Sipilä.
Sipilän johdolla toteutettiin porvarillista politiikkaa. Hallitus siirsi sosiaalikuluja työnantajilta työntekijöille, leikkasi julkisen puolen lomarahoja ja päätti työajan lisäämisestä ilman rahakompensaatiota. Myös työn vastaanottamisen velvoitteita kiristettiin ja työttömiä aktivoitiin työnhakuun korvauksen menettämisen uhalla.
Rajun vaalitappion jälkeen keskustan johto totesi, että hallitus Sipilän johdolla toteutti liian oikeistolaista politiikkaa.
Nyt pitää ihan aikuisten oikeasti kysyä, mitä se keskustalaisen politiikan syvin olemus pitää sisällään. Siitä saa komiteat ja konsultit toisensa jälkeen pitää turpakäräjiä ja tupailtoja.
Nykyinen maailma on ihan erilainen kuin se maakuntien Suomi, josta keskusta aikoinaan voimansa imi. Myös asutuskeskuksiin muuttaneet viljelijöiden vesat ja heidän jälkeläisensä ovat kasvaneet ideologisesti irti aitovieriltä.
He ovat kaupungistuneet ajatuksiltaan. Akateemiset äänestävät kokoomusta ja duunariammateissa puurtavat yhä enemmän perussuomalaisia tai vaihtoehtoisesti demareita.
Keskusta menetti paitsi kahdeksan eduskuntapaikkaa, myös otteen maakuntien vaalipiireistä Keski-Suomesta ylöspäin. Lakeuksilla ja pohjoisen salomailla alkiolainen aate on vaihtunut protestiksi polttoaineen korkeita hintoja ja elämän kaikkinaista kallistumista vastaan. Kun vielä syyksi osataan laittaa viherhumppa, jota keskustakin tanssii, ei ihme, että perussuomalaisuus lumoaa.
Keskustalaisia ei käy kateeksi. Heidän pitäisi löytää itsensä uudelleen ja uudistuneena. Eikä muualtakaan maailmasta oikein löydy malleja. Maaseudun entisiin elämänarvoihin nojaavat keskustalaiset puolueet ovat kutistuneet kaikissa pohjoismaissa.
Nähtäväksi jää, millaisella agendalla puolue aikoo itseään oppositiossa lihottaa. Jos se ryhtyy kovaäänisesti arvostelemaan Petteri Orpon vetämää oikeistolaista hallituspolitiikkaa, jota se itse oli vielä Sipilän johdolla toteuttamassa, voi syntyä uskottavuusongelma.
Eikä liittoutuminen vihervasemmiston kanssa esimerkiksi välikysymyksissä ainakaan helpota ideologista irtiottoa viime kauden hallituspolitiikasta.
Keskusta uhkaa painua pysyvästi keskisuureksi puolueeksi, joka kilpailee ykköspaikasta ryhmässä, johon kuuluvat vihreät ja vasemmistoliitto.
Jos keskusta kykenisi nousemaan kolmen suuren kantaan, voidaan puoluejohtoa totisesti onnitella. Temppu olisi äärimmäisen kova. Vain perussuomalaisten hallitukseen nousu ja vaalilupausten pettäminen kerta toisensa jälkeen, voi synnyttää maakunnissa paluuliikkeen keskustaan, paremman puutteessa.
Toki pitää muistaa, että persujen äänestäjät siirtyvät helpommin nukkuviin kuin vaihtavat leiriä.
Loading ...
