Kaikella on puolensa

Aurinkorannikolle tullaan ja sieltä lähdetään. Tuhansille suomalaisille se on se oikea koti ja vain lomille lähdetään Suomeen. Valtaosa asukkaista on kuitenkin niitä muuttolintuja, joille Suomi on niin tärkeä paikka, ettei sen tarjoamista elämän miellyttävyyksistä haluta luopua. Itse kuulun siihen porukkaan, joka voi sanoa tykkäävänsä kumpaan päähän sitten kone laskeutuukin.

Riskinottajiakin löytyy. Myydään Suomessa oleva omaisuus ja lähdetään aurinkoisempiin maisemiin, jotkut melkein kuin Kolumbus aikoinaan, aavalle merelle odottaen mitä tulee vastaan. Kultaa ja ”mirhamia” sieltä sitten saatiinkin ja tuliaisiksi intialaisiksi luulluille alkuasukkaille miekkaa, viinaa ja seksiä tautien kera.

Aurinkorannikolta kotisuomeen kokonaan muuttaville on jossain mielessä tullut mittari täyteen eri syistä. Sitä kultaa ja mirhamia tuskin kenenkään kassista löytyy, vaan elämä täällä etelässä on ollut monin eri tavoin rikasta. Uusia ystäviä etunenässä ja virkeyttä valon myötä.

Ikä on varmasti yleisin syy Suomeen palamiseen ja lasten lapset. Työperäistä maahanmuuttoa ei varmaan kovin montaa ole ollut. Joku on myös tietysti ollut pettynyt Espanjan tarjoamiin mahdollisuuksiin ja etuihin ja sen vuoksi Välimeri vaihtuu Suomenlahteen.

Joulu on se aika vuodesta joka ajaa haikeudet ja muistot kotisuomesta pintaan ja siitä sitten hiilijalanjälkien myötä kohti valkeata joulupukin maata. Yksi kavereistani, nimeltään Jorma, kertoi viettävänsä jo 17:nnen joulun putkeen Fugessa. Pienen haikeuden olin kuitenkin näkevinäni ainakin hänen toisessa silmässään.

Hyvää ja Rauhallista Joulua lukijoilleni ja miksipä ei myös muille.

Ps. Kiitos Asko Tanhuanpäälle viihdyttävistä kolumneistasi ja hyvästä yhteistyöstä vuosien varrella.

Vesa Uusi-Kilponen

Mitä mieltä olit kirjoituksesta?
  • Mielenkiintoinen (5)
  • Tylsä (3)
  • Erinomainen (2)
  • Hyödyllinen (0)
  • Vanha uutinen (0)