Ei ole koiraa karvoihin katsomista

Tuli mieleeni tapahtuma lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Oli myrskyinen syysilta, olimme saunomassa ja ovelta kuului koputus. Kietaisin pyyhkeen ympärilleni ja menin avamaan oven. Pelästyin. Ovella seisoi ruhjuinen mies kahden koiran kanssa, kyseli yösijaa. Laskin kymmeneen, muistin yli kaksituhatta vuotta vanhaa tapausta, kun ei löytynyt majatalossa yösijaa kulkijoille. Rohkaisin itseni sanoen, että astuhan peremmälle. Lähetin vieraan saunaan, kaipa häntäkin pelotti, ei Ranskan kylissä maaseuduilla yleensä saunaa löydy. Tarjottiin purtavaa kulkijalle ja koirilleen ja sitten pehkuihin. Mutta kuitenkin arvelutti… Olimme ihmetelleet miehen hyvää yleisivistystä. Se sitten selvisi aamulla. Mies olikin munkki tekemässä pyhiinvaellusmatkaa Pariisista Jerusalemiin ja tutkimassa miten kulkijoita kohdellaan, siitä tulisi sittemmin kirja.

Parikymmentä vuotta sitten istustelin kahden koirani kanssa Lidlin ovenpielessä kumppanini tehdessä ostoksia. Ovesta tuli saksalaisfrau, kääntyi sitten viiden metrin jälkeen ja laittoi kaksi euroa kouraani. Olin tosin hoikemmassa kunnossa siihen aikaan. Onneksi ei ollut tuttavia katsomassa näytelmää.

Nyt meidän paikallisen Lidlin ovenpielessä Torremolinosissa nököttää pallillaan vanha hampaaton ukki. Meillä on tapana antaa muutama kolikko kuppiinsa. Hän on monitoimimies, vahtii asiakkaiden koiria, tarjoaa ostoskärrejä ja vie ne takaisin. Saa silloin tällöin asiakkailta viinaa tai viiniä, mutta ei ole viinaan menevä. Viime viikolla saimme häneltä litran vodkapullon, eilen pullollisen laadukasta viiniä. Mitä ihmettä? No kun käyttäydytte niin kunnioittavasti minua kohtaan. Annan hyvän kiertää.

- Mainos -

Kimmo Sahlman

Jaa artikkeli:

Mainos
Jatka lukemista