Ei ole korona-aikoina herkkua olla yrittäjä, vaikkakin ainahan se on ollut riski lähteä toteuttamaan omia unelmiaan. Siitä sain makua jo 80-luvulla avatessani ravintolaa entiseen elokuvateatteriin Tukholmassa. Pankki oli sitä mieltä, että ravintola-ala on liian riskialtista hommaa; pankkitili jäi saamatta. Niinpä sitten päivätulot piilotettiin pakastimeen. Tulihan se tili sitten lopulta, kun pystyimme näyttämään tulosta.
Näinä päivinä tuskin yksikään ravintola tai baari pystyy näyttämään muuta kuin punaista tulosta. Carihuelan korttelissamme lähes kaikki baarit ovat kiinni, monet lopullisesti. Viidestä kiinteistövälityksesta on jäljellä kaksi. Meno on räväkkäämpää kuin kriisivuonna 2008. Sinä vuonna saatiin panna lappu luukulle sisustusliikkeessämme, rakentaminen loppui kuin seinään, englantilaisilta punta pudotettiin 30 prosentilla. Häntä koipien välissä palasivat synnyinseuduilleen.
Nyt tilanne on eri ja vihollinen näkymätön. Kun Espanjan “sosiokommunistinen” hallitus päätti rajoittaa kansan elämistä, huuto oli kovaa. Kuinkahan suu pantiin, kun Andalusian oikeistohallitus tiukensi rajoituksia?
Somessa kiertelee huhuja, että koronakuolleita on vain yksi prosentti kaikista kuolleista. Kuinkahan se on mahdollista. Espanjassa kuolee vuosittain runsaat 400.000 henkilöä. Virallisten tietojen mukaan tähän mennessä on kuollut koronaan yli 40.000, kun taas MoMo (instituutti, joka tilastoi vuotisia kuolemia Espanjassa) sanoo uhrien määrä olevan yli 63.000. Tässäpä prosenttilaskurille olisi tarjolla työtä.
Töitä olisi saatava myös ravitsemusliikkeille, kaukotyötä tehdessämme on jäänyt väliin lounastapakset. Jos menisitkin ja hakisit ruokapaketin mielibaaristasi, jos et halua lounastaa paikan päällä. Raitis ilma tekee aina hyvää.
Kimmo Sahlman
Loading ...
