Voi tätä populismin ja hurskastelun määrää!
Suomalaisesta poliittisesta keskustelusta tulee väkisinkin mieleen tuo ex-pääministeri Paavo Lipposen historiallinen lausahdus, tosin vähän mukailtuna.
Valtaosa kansanedustajista vastasi Ylen kyselyyn, että he haluavat nostaa hoivatyössä olevien palkkoja muita enemmän. Sari sairaanhoitajan viisisatanen palasi siis 14 vuoden tauon jälkeen poliittiselle agendalle.
Juuri kukaan edustajista ei kertonut, mistä rahat. Luulevatko arvon edustajat, että julkisen puolen muut työntekijät tyytyvät katsomaan kuoppakorotuksia sivusta. Ei takuulla.
Näistä samaisista edustajista osa kertoo olevansa erittäin huolestunut Suomen julkisen velan kasvusta ja vaativat hallitukselta holtittoman tuhlailun lopettamista.
Enää ei puutu kuin verojen vaatiminen valtion maksettaviksi!
Sairaanhoitajat ja muu hoitoalan väki tekevät arvokasta työtä. Sitä ei kiistä kukaan. Nyt vain ei ole yksinkertaisesti varaa samaan virheeseen kuin vuonna 2007. Silloin Jyrki Katainen (kok.) esitti tuon kuuluisan kuoppakorotusvaatimuksen, joka sitten levisi koko julkisen puolen läpi. Myös yksityisellä puolella palkat nousivat tavanomaista enemmän.
Osaltaan korotukset rapauttivat kuntien taloutta ja vuoden 2008 finanssikriisi laukaisi julkisen puolen velkaantumisen, jonka päätä ei näy.
Kirjoittamaton oppi on ollut, ettei poliitikkojen pidä mitenkään puuttua palkkapolitiikkaan. Nuori Katainen ei vanhoja oppeja tuntenut. Suomi maksoi siitä kalliin hinnan.
Nyt näitä opin unohtaneita on eduskunnan enemmistö!
Vanhan liiton mies Matti Vanhanen (kesk.) oli tuolloin Kataisen esitystä vastaan ja käänsi nytkin peukun alas Ylen kyselyssä.
Kunnat velkaantuvat miljardin vuosivauhtia, hoitajamitoituksen nosto vanhuspalveluissa tuo jo kymmenien miljoonien lisäkulut. Ikäihmisten palveluissa kilpailutus taas toimii jo niin hyvin, että alan yritysten katteet ohenevat huolestuttavasti ja lisärasitukset ilman hinnankorotuksia vievät tuloksen helposti pakkaselle.
Jo nyt kustannuksia pyritään karsimaan teettämällä hoitajilla töitä jotka eivät heille kuulu. Jos vielä on pula tekevistä käsistä, niin työilmapiiri huononee ja kynnys alan vaihtoon alenee.
Työvoimapulan helpottaminen alalla vaatii niin työperäisen maahanmuuton lisäämistä kuin parempaa töiden järjestämistä ja johtamista.
Suomessa tarvitaan perusteellinen arvokeskustelu siitä, mihin velkaantuva Suomi niukkenevia varojaan käyttää. Puolivillaisilla heitoilla ja poliittisesti tarkoitushakuisilla puheilla ei ongelmaa ratkaista.
Hoiva-alan lisäksi pikaruokayritykset ovat joutuneet tikunnokkaan henkilökunnan negatiivisen palautteen takia. Työvoimapula ja alan kova kilpailu panevat yrittäjän puun ja kuoren väliin. Maksamalla korkeampaa palkkaa työvoimaa ehkä saisi lisää ja työtyytyväisyyskin kasvaisi.
Mutta mistä rahat? Ala on äärimmäisen kilpailtu. Tuotteet ovat samanlaisia, joten kilpailuvaltiksi jää lähinnä hinta. Se pitää painaa niin alas, että ostajia käy. Katetta haetaan vetämällä kulut minimiin. Säästöt näkyvät myös työvoimapolitiikassa. Kaikki lain sallimat keinot käytetään.
Paha olo kasvaa ja sosiaalinen media antaa mahdollisuuden purkaa paineita. Etenkään yksityisen yrittäjän asema kansainvälisten ketjujen ristipaineessa ei ole kaksinen. Sen on saanut nyt Hesburger-ketjun omistaja Heikki Salmelakin todeta.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
