’Nopeet liikkeet on näyttäviä’, sanotaan. Tällä kriteerillä mitattuna vantaalainen Matti Vihermaa teki joulukuussa 2017 erittäin näyttävän liikkeen, jonka seurauksena hän on päässyt toteuttamaan useampaakin pitkäaikaista haavetta.
– Ensimmäinen kerta kun asun Suomen rajojen ulkopuolella, ja ihan hetken mielijohteesta, toteaa Matti Vihermaa, kun alamme käydä läpi miehen ja hänen perheensä muuttoa Fuengirolaan.
Nyt 37-vuotias vantaalainen Vihermaa oli ehtinyt tehdä pitkän uran Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun elämänmuutokseen johtavat rattaat alkoivat pyöriä.
– Olin 14 vuotta lentokentällä töissä. Aloitin ihan perus turvatarkastajasta ja loppuvaiheessa vedin Airpro:lla operaatiokeskusta ja logistiikkayksikköä. Siinä ajassa ehti nähdä monen lähtevän, kunnes vihdoin tuli oma vuoro, Vihermaa toteaa hymyssä suin.
Kaikki nytkähti liikkeelle joulukuisena sunnuntai-iltana vuonna 2017.
– Olin valmistautumassa seuraavaan työviikkoon, ja vaimo siinä vieressä selaili työpaikkailmoituksia, ja hihkaisi yhtäkkiä, että ’täällä olis tämmönen…’, Vihermaa muistelee.
”Tämmönen” oli tässä tapauksessa Baronan työpaikkailmoitus, jossa haettiin tekijää Fuengirolassa avoinna olleeseen tehtävään. Vihermaa innostui tilaisuudesta varsin tyhjältä pöydältä.
– En ollut koskaan aikaisemmin edes käynyt Manner-Espanjassa. Kanariansaaret olivat tulleet tutuiksi, mutta ei Espanja muuten.
Tilanteen spontaaniutta lisäsi se, että harkinta-aikaa ei juurikaan ollut.
– Hakuaika päättyi samana sunnuntaina, klo 24. Varttia vaille kaksitoista oli hakemus sisässä, ja sillä tiellä ollaan, Matti Vihermaa kertaa.
Koko perheen soveltuvuustesti
Erinäisten haastattelukierrosten, neuvotteluiden ynnä muiden jälkeen oltiin lopulta siinä tilanteessa, että huhtikuun 1. päivänä Vihermaa aloitti Baronan palveluksessa ensin Suomessa, ja lopulta kesäkuussa 2018 kaikki oli valmista perheen muutolle Fuengirolaan.
Työpaikkaneuvottelujen ohella piti tietysti neuvotella myös kotijoukkojen kanssa. Vaimo ja kolme poikaa (8, 12 ja 14 vuotta) olivat kuitenkin kaikki varsin yksimielisiä lähdöstä.
– Pojista vanhin oli ehkä kaikkein helpoin. Hän totesi suurin piirtein, että ’jos näin on, niin sitten mennään’. Kaksi nuorempaa oli alkuun vähän kiikun kaakun. Puhuimme kuitenkin, että mennään vuosi kerrallaan, koska ei tiedä yhtään miten sopeutuminen ja kaikki sujuu.
Vihermaan mukaan muutto ja sopeutuminen kaikkinensa on sujunut varsin hyvin. Pojat joutuivat koulussa ikään kuin suoraan syvään päähän, eli espanjalaiseen kouluun ilman kielitaitoa, mutta ovat suoriutuneet hyvin.
– Syksy oli tietysti hieman haastava ilman kieltä, mutta nyt he voivat toimia jo minulle tulkkina, Matti Vihermaa nauraa.
Vihdoin laineille ratsastamaan
Ulkomaille muuttaminen oli ennen toteutumistaan ollut Matti Vihermaalla jo pitkään pinnan alla kytevänä ajatuksena, ehkä jonkinlaisena unelmana. Samaa voidaan sanoa myös harrastuksesta, jonka pariin hän vihdoin Aurinkorannikolla päässyt tutustumaan.
– Olin haaveillut Suomessa surffaamisen aloittamisesta sellaisen parikymmentä vuotta ja kypsytellyt ideaa. Kun sitten päätös muutosta alkoi muodostua, oli yksi ensimmäisistä asioista ottaa selville lajin mahdollisuuksista täällä. Pääseekö Fugessa surffaamaan, vai pitääkö matkustaa johonkin pidemmälle.
Työnjako oli selvä:
– Vaimo katsoi kämppiä, minä katsoin surffispotteja.
Hyvänä taustana surffaukselle Vihermaan perheessä on ollut lumilautailu. Se aloitettiin aikoinaan yhdessä perheenä, ja nyt sama on tehty surffaamisen suhteen. Laineille pääseminen ei kuitenkaan ole ihan yhtä yksinkertaista kuin lumilautarinteisiin.
– Kun talvella katsot ikkunasta ja näät että lunta on maassa, niin lautailu onnistuu. Mutta nuo aallot ovat ihan henkimaailman juttuja. Vaikka tuulee, niin silti ei välttämättä ole aaltoja, ja vastaavasti voi olla ihan tyyntä, ja kun menet rantaan, niin siellä onkin porukka surffaamassa. Vihermaa kuvailee.
Harrastuksesta löytyy myös hyvä lisäkannustin opetella espanjaa, jossa on vielä hieman parantamisen varaa.
– Kaikenlaisia aaltoennusteita ja muita löytyy netistä, mutta kaikki espanjaksi. Sen verran kieli on jo tarttunutr, että enää ein tarvitse ajaa Tarifaan asti ihan vaan katsomaan, että onko aaltoja vai ei. Sitäkin on nimittäin kokeiltu.
Vihermaan perheellä alkaa ensimmäinen vuosi Aurinkorannikolla tulla täyteen ja he vaikuttavat sopeutuneen Espanjan auringon alle hyvin. Eli onko tästä tulossa pysyvämpikin koti? Missä Matti Vihermaa näkee itsenä viiden vuoden päästä? Hän purskahtaa nauruun:
– Surffipummina Tarifassa!
Elämä pakettiautossa aaltoja metsästäen resonoi mukavasti myös jälkipolvessa.
– Kun olimme ensimmäistä kertaa Tarifassa surffaamassa, keskimmäinen poika totesi, että ’mä ostan tollasen pakettiauton ensimmäisenä kun saan rahaa’.
Janne Leipijärvi
Loading ...
