Tulokset eivät tuo kannatusta

Politiikka on erikoinen taiteenlaji. Eroa on esimerkiksi yrityselämään kuin yöllä ja päivällä.

Jos yritys palkkaa lisää väkeä, parantaa tulostaan ja yleensäkin saavuttaa tavoitteensa, yrityksen suosio ja arvo kasvavat.

Politiikassa käy usein päinvastoin, kuten nyt. Pääministeripuolue keskustan suosio raapii pohjamutia, vaikka Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus on saavuttanut lähes kaikki tavoitteensa.

Työllisyysaste nousi kaikista vastaväittämistä huolimatta 72 prosenttiin, uusia työpaikkoja on syntynyt yli satatuhatta ja julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen vähenee jo toista vuotta.

Julkinen velka on jo alle EU:n määrittelemän ylärajan, 60 prosenttia bkt:sta.

Muut hallituspuolueet, eli kokoomus ja siniset ovat nekin menettäneen kannatustaan, joskin paljon päävastuuta kantaneita Sipilän joukkoja vähemmän.

Keskustan kannatus oli koko viime vuoden kuin kuolleen sydänkäyrä; gallupista toiseen 15 prosentin pinnassa. Viime vaaleissa se oli yli 20 prosenttia.

Miksi sitten tulokset eivät nosta kannatusta? Kyse on taiteellisesta vaikutelmasta ja siitä, miten ihmiset asiat kokevat. Jos terveyskeskukseen tai leikkaukseen onkin pidempi matka kuin aikaisemmin, koetaan se keskustan ja Sipilän syyksi, vaikka päätöksiä olisikin tehty maakuntatasolla tai kunnissa.

Jos taas ihmisiä aktivoidaan työhakuun ja kilpailukykyä parannetaan tinkimällä työntekijöiden eduista, koetaan tämä negatiiviseksi kehitykseksi, vaikka työllisyys ja kansantalous kohenisivat.

Politiikassa lupauksilla ja mielikuvilla saa valtaa. Sipilä loi ennen vaaleja mielikuvaa yhteistyökykyisestä insinööristä, joka tuo paljon uutta hyvää. Hyvää hänen hallituksensa on tuonut talouteen, mutta tulokset näkyvät enemmänkin vaalikauden jälkeen kuin sen aikana.

Kaikesta huolimatta poliittinen elämä ei ole Suomessa läheskään niin vaikeaa kuin monissa muissa Euroopan maissa. Esimerkiksi Italiassa ääniä kerättiin lupauksilla, joilla maan talous syöstäisiin katastrofiin.

Italian velka suhteessa bkt:hen on jo 130 prosenttia. Nyt maata johtavat populistit lupaavat nostaa eläkkeitä, parantaa sosiaaliturvaa ja lisätä paljon muitakin julkisia menoja.

Vain päinvastaisilla toimilla maa voi säilyttää uskottavuutensa rahoittajien silmissä.

Kreikan tapaus tiedetään, mihin lupaukset johtivat.

Myös brittien poliittinen tilanne kertoo poliittisten lupausten ja todellisuuden räikeästä ristiriidasta. EU-eroa ajaneet lupasivat eron tuovan kaiken sen hyvän mitä unioni antaa, mutta lopettavan vapaan maahanmuuton ja kohtuuttomat jäsenmaksut.

Totuuden selvittyä eron puuhaajat ovat väistyneet takavasemmalle. Ilman vapaata maahanmuuttoa ja maksuja ei synny sopimusta EU:n kanssa.

Sopimukseton tila, joka nyt näyttää toteutuvan, olisi hylättyä sopimustakin huonompi briteille.

Asiantuntijoiden mukaan ero lisää työttömyyttä ja heikentää talouskasvua.

Monet suuret liikepankit harkitsevat vakavissaan muuttoa EU-maihin, samoin autotehtaat jne. Aurinkorannikolla asuvilla briteillä taas on huoli siitä, miten punnan arvo kehittyy, miten heidän omistustensa ja liikkumismahdollisuutensa käy.

Pauli UusiKilponen

Kirjoittaja on 40 vuotta media-alalla työskennellyt lehdistöneuvos

Mitä mieltä olit kirjoituksesta?
  • Erinomainen (1)
  • Mielenkiintoinen (1)
  • Hyödyllinen (1)
  • Tylsä (0)
  • Vanha uutinen (0)