Tilanne voi tulla eteen ikääntymisen, sairastumisen tai vammautumisen myötä nuoremmallekin suomalaiselle. Aurinkorannikon alueella on muutama suomalainen kotihoitopalveluja tarjoava yritys, joista voi ostaa palveluja tiettyyn rajaan asti. Niitä suosittelen yleensä ensihätään.
Voi myös hankkia turvapuhelimen, apuvälineitä, fysioterapiaa jne. Jossain vaiheessa edessä voi olla tilanne, että vaihtoehdot ovat joko palata Suomen palvelujärjestelmän piiriin tai etsiä täältä hoitokotipaikkaa.
Hoitokoteja on tarjolla eri tasoisia ja hintaisia, mutta ei siis suomenkielistä. Tässä kohtaa tulevat yleensä vastaan kielimuuri ja talous. Hoitokodit ovat kalliita. Alle 2.000 eurolla kuukaudessa ei löydy juuri mitään.
Espanjassakin yhteiskunta voi maksaa osan hoidosta, mutta tuloraja on niin alhainen, että juuri kukaan suomalaista eläkettä saava ei sitä alita. Lisäksi palvelutarpeen arviointiprosessi (Ley de Dependencia) kestää pitkään. Rahalla toki voi valita kalliin hoitokodin ja räätälöidä sinne haluamansa palvelut.
Mikäli valitset espanjalaisen hoitokodin, niin paikallisen kulttuurin mukaisesti sielläkin lasketaan paljon perheiden ja sukulaisten varaan. Henkilökunta on mitoitettu sen mukaan, että läheisten oletetaan osallistuvan ainakin ulkoilutukseen ja usein myös esim. syöttämiseen. Sama tilanne on espanjalaisissa sairaaloissa.
Hoitokodeissa on yleensä myös intensiivistä hoitoa tarvitseville omia huoneita, mikä tarkoittaa sitä, että hoitokodeista vain harvoissa tapauksissa enää viedään asukkaita sairaalaan, vaan he kuolevat hoitokodissa. Tämä nousi kauhistelun aiheeksi covid-pandemian aikana, kun hoitokodeissa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Espanjassa edelleenkin perheet ja suvut hoitavat mahdollisuuksien mukaan omaisensa kotona, vaikka palkkaamalla kotiin hoitajan. Hoidon selvittäminen ja valinta on aina yksilön ja perheen asia.