Taiteellisuus on monilonkeroinen asia. Vähän enemmän kuin se kulunut sanonta jonka mukaan yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.
Taide on varmasti laajin käsite tässä seitsemän miljardin ihmisen poppoossa. Kai meillä kuitenkin kaikilla on jotain taiteellisia taipumuksia?
Joillekin pelkkä elämisen tyyli on jo taidetta. Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan. Samoin myös taiteessa, on se sitten missä kulttuurin lajissa tahansa.
Minusta parasta taidetta on de joka antaa aina jotain uutta sitä tarkastellessa, tai kuunnellessa. Eli minusta hyvään taiteeseen on aina kätketty jotain mitä ei ensikohtaamisessa voi edes huomata, korkeintaan aistia.
Taiteessa tekijän ymmärtäminen on myös tärkeää, millä tunteella ja missä inspiraatio on iskenyt. Vain silloin saa oikean käsityksen sen tarkoituksesta.
Graffitit ovat hyviä esimerkkejä halusta toteuttaa itseään ja näyttää tunteitaan. Oikeassa paikassa nämä ovat mitä parhainta tilataidetta. Niin kuin esimerkiksi tavarajunavaunujen kyljessä. Ei kuitenkaan siten kuin Saksassa natsien keskitysleirille kulkevissa junissa, joiden ikkunoihin oli maalattu iloisten ihmisten kuvia.
Taide on erinomainen kanava erityisesti historiaan ja sen ymmärtämiseen kuvituksien ja musiikin kautta. Mihin voi vetää rajan mikä on taidetta tai ei, se on kai jokaisen oma asia miten sen kokee.
Itselle raja tulee viimeistään vastaan kun ruostunut polkupyörä (Raumaksi jalkratas) on heitetty puunoksalle ja sitä nimitetään tilataiteeksi.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
