Syksy. Se on ainakin itselleni yksi niistä asioista, jotka ovat eniten muuttuneet Espanjaan muuton myötä. ”Syksy” alkaa samoilla kirjaimilla kuin ”syvältä”. En usko että se on sattumaa.
Ettei mene ruikuttamiseksi, niin todettakoon ja auliisti myönnettäköön, että Suomen syksy voi parhaimmillaan olla kaunis. Ruska hivelee silmää, jne. Mutta.
Taannoin eräällä tutulla isännällä oli tapana kuvata Alfa Romeon autoja sanomalla, että ”ne ovat kuin kaunis nainen, jolla on aina kuukautiset”. Hän tiesi mistä puhui, ties kuinka monella Alfalla kurvailleena.
Jos unohdetaan nyt se ilmeinen tosiasia, että nykyään tuollainen tokaisu nyrpistää neniä, niin sama periaate pätee mielestäni Suomen syksyyn. Parhaimmillaan täydellinen, mutta käytännössä… sanokaamme haasteellinen.
Ruska on kaunis kolme päivää, sen jälkeen tulee syysmyrsky, jonka nimi on joku Torsti tai Veikko. Vaikka oikeasti sen pitäisi olla Kustaa, sen verran on kosteaa. Joka tapauksessa myrsky repii puista lehdet, levittelee nakkikioskien roskiksista makkaraperunoiden jämät pitkin katuja ja paiskaa auton oven sormille. Vettä tulee vaakaan, paitsi silloin kuin tulee räntää, rakeita tai lunta.
Ennen muinoin räntäkausi jatkui joulukuulle, nykyään toukokuulle. Luonto loistaa kaikissa harmaan sävyissä, paitsi silloin kun on liian pimeää värien erottamiseen. Eli suurimman osan ajasta. Ja niin edelleen
Vaan toisin on täällä. Aurinko paistaa, kesän kovimmat helteet ovat helpottaneet, mutta vielä on mukavan lämmin. Vuorenrinteillä jaksaa taas mukavammin käyskennellä, ja jos innostuu urheilemaan, johtuu läkähtyminen huonosta kunnosta, ei liiasta kuumuudesta.
Yksi asia on kyllä pysynyt samana Suomesta Espanjaan. Kaupassa käydessä alkavat suklaat, leivokset ynnä muut herkut kutsua minua nimeltä. Outo juttu.
Janne Leipijärvi
Loading ...
