Sähkön kulutus kasvaa globaalisti. Uudet tuottomuodot kuten aurinko- ja tuulivoima eivät kykene kasvavaa sähkön tarvetta tyydyttämään.
Samalla kun sähkön tarve kasvaa, kasvaa tarve hillitä ilmaston lämpenemistä. Se taas edellyttää fossiilisten polttoaineiden, öljyn ja kivihiilen käytön vähentämistä.
Pattitilanteessa on noussut esiin ydinvoima. Sen lisärakentaminen nähdään äärimmäisen tärkeäksi, jotta tavoiteltu hiilineutraalisuus saadaan Euroopassa toteutettua viidentoista vuoden aikana.
Jotain nopeasti muuttuneesta asenteesta kertoo se, että Suomen punavihreä hallitus on hiljaisuudessa lobannut ydinvoimaa ekoleiman saavien energiamuotojen joukkoon. EU-komissio päättää syksyllä, mitkä energiamuodot katsotaan ilmaston kannalta kestäviksi. Tähän joukkoon hyväksytyt saavat ekoleiman, joka mahdollistaa edullisen rahoituksen saamisen.
Realismi on voittamassa ainakin Suomen hallituksessa periaatteellisen ydinvoiman vastustamisen. Vihreiden ministerit puhuvat järkiratkaisusta, jossa katsotaan ennen kaikkea energiamuotojen päästöjä. Ydinvoima ei hiilipäästöjä tuota. Esimerkiksi vihreiden varapuheenjohtaja Atte Harjanne on ajanut ydinvoimaa EU:n kestävän rahoituksen luokitukseen.
Ydinvoiman vähäiset hiilidioksidipäästöt syntyvät tuotantoketjuista ja polttoaineiden hankinnasta, kuljetuksista ja laitosten rakentamisesta.
Ydinvoiman vastustuksen keskiössä ovat olleet mahdolliset onnettomuudet, jotka voivat aiheuttaa ympäristölle mittaamattomia vaurioita. Myös käytetyn polttoaineen loppusijoitus nähdään ongelmalliseksi. Vaarallinen radioaktiivisuus niissä säilyy satoja vuosia.
Ilmakehän lämpeneminen on noussut selkeästi ykkösympäristöuhaksi maailmassa. Varoitusmerkit myrskyineen ja jäätiköiden sulamisineen ovat herättäneet päättäjät ja yhä laajemmin myös kansalaiset. Kehitys puoltaa ydinvoiman lisäämistä puhtaana tuottomuotona.
Nyt on nostettu esiin sekin, että tuuli- ja aurinkovoima ovat säistä riippuvaisia, samoin vesivoima sateiden määrästä. Ydinvoimalasta saadaan sähköä tasaisesti, eikä hintaheilahteluja tule kuten edellä mainituista.
Ydinvoimabisnes on kuitenkin kokenut kovia imagokolhuja Suomessa. Esimerkiksi Olkiluodon kolmannen voimalayksikön valmistuminen on venynyt toistakymmentä vuotta ja kustannukset kaksinkertaistuneet. Hanhikiven voimalan rakentamiseen ei tahdo löytyä riittävää rahoitusta.
Saksa ja Ruotsi ovat tehneet periaatepäätöksen ydinvoimasta luopumisesta. Saksassa ydinvoimalat pitäisi ajaa jo ensi vuonna alas. Ruotsissa päätös tehtiin jo aikoja sitten. Kun voimaloita on suljettu, niin samalla jäljellä olevien tehoa on nostettu ja päätös lopullisesta alasajosta venyy.
Saksan tilannetta voi luonnehtia kaoottiseksi. Ydinvoiman alasajo merkitsisi hiilen käytön lisäämistä ja yhä kasvavaa riippuvuutta Venäjältä tuotavasta energiasta, eritoten maakaasusta.
EU-tasolla on vaadittu energiariippuvuuden vähentämistä Venäjästä ja oman tuotannon lisäämistä. Paineita on vain lisännyt viimeaikaiset veroparatiisipaljastukset, joiden mukaan Venäjän energiabisneksiä hallitsee presidentti Vladimir Putin lähipiireineen. Lähipiiristä osa on muun muassa Yhdysvaltain boikottilistalla.
EU-tasolta energiarahoja näiden piirien tileille virtaa yli kymmenen miljardia euroa joka vuosi.
Vaikeita päätöksiä on edessä. Eikä varmaa ole kuin yksi asia, ilmaston lämpeneminen.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
