Monista kirjoituksista ja jopa asiantuntija-arvoista on saanut sen käsityksen, että Suomi olisi suhtautunut naiivisti ja hyväuskoisesti Venäjään ja sen presidenttiin Vladimir Putiniin.
Suomi on kyllä pitänyt kaikin keinoin keskusteluyhteyttä Putiniin ja pyrkinyt maan johdon kanssa hyviin suhteisiin. Suomen johto ei kuitenkaan ole käytännön tasolla toiminut hyväuskoisesti. Siitä kertovat monet tosiasiat: Suomi on koko ajan huolehtinut puolustuskyvystään niin materiaalin kuin toimintavalmiudenkin suhteen.
Hyvä osoitus tästä ovat kymmenen miljardin hävittäjähankinnat ja osallistuminen yhteisiin sotaharjoituksiin niin Naton kuin Ruotsinkin kanssa.
Usein unohdetaan, että Suomella on yksi Euroopan vahvimmista armeijoista. Esimerkiksi Ruotsi ja monet muut Euroopan maat ovat heikentäneen jopa radikaalisti puolustusvalmiuttaan. Näin siksi, että ne ovat pitäneet sotilaallista uhkaa hyvin epätodennäköisenä.
Suomi ei ole asialla elämöinyt, mutta se on toiminut eri hengessä kuin useimmat Euroopan maat. Syynä tähän on 1.300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa.
Suomen varautumisesta kertoo myös Nato-kumppanuutemme ja oven auki pitäminen sotilasliittoon. Suomen ulko- ja turvallispoliittisesta opista vallitsee syvä yksimielisyys yli puoluerajojen.
Toki puolueiden välille on pyritty tekemään kolumneissa ja poliittisissa kommenteissa eroja. Pääministeri Sanna Marin (sd.) totesi pitävänsä hyvin epätodennäköisenä Suomen liittymistä Natoon tällä vaalikaudella.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo (kok.) sanoi kokoomuksen kannattavan Nato-jäsenyyttä, mutta liittymisen aika ei ole nyt.
Kaksi eri lähestymiskulmaa, mutta sama lopputulos.
Nämä kommentit lausuttiin ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Nyt turvallisuuspoliittinen ympäristömme on radikaalisti muuttunut. Mutta edellä mainitut lausunnot pitävät kutinsa ainakin toistaiseksi.
Presidentti Sauli Niinistö kävi jo visiitillä Valkoisessa talossa Joe Bidenin vieraana. Valkoisen talon lehdistösihteeri totesi Suomen ja Yhdysvaltain puolustussuhteen olevan erittäin vahva ja täydentää kumppanuutta Naton kanssa.
Toki Suomi haluaa vahvaa selkänojaa Yhdysvalloilta puolustusasioissa. Se ei kuitenkaan poista sitä oppia, että Suomi luottaa omaan puolustukseen ja on valmis vahvistamaan puolustustaan turvallisuustilanteen heikentyessä.
Naton kannatus on Suomessa noussut selvästi. Kannattajia on enemmän kuin vastustajia. Suomen poliittinen johto ei kuitenkaan tukeudu gallupeihin, vaan tekee turvallispoliittiset ratkaisunsa harkiten. Päätösten pitää nojata perusteellisiin analyyseihin ja pitkän ajan skenaarioihin. Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja toista viikkoa kestäneen sodan jälkeen ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Kaikesta huolimatta Suomi on lähempänä sotilaallista liittoutumista kuin koskaan ennen. Turvallisuuspoliittiset mannerlaatat kun liikkuvat vääjäämättömästi siihen suuntaan.
Loading ...
