Suomen politiikassa elettiin pitkään staattista vaihetta. Oli kolme isoa, kokoomus, keskusta ja SDP, joiden poliittista linjaa luonnehdittiin pragmaattiseksi, käytännönläheiseksi ilman ideologisia värisävyjä. Ongelmaksi nähtiin puolueiden samankaltaisuus.
Nyt kaikki on toisin. Samankaltaisuuspuheet ovat vaihtuneet nimittelyiksi vihervasemmistosta ja porvariblokista.
Etenkin pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituskaudella puheet jaosta ovat voimistuneet. Samalla esimerkiksi keskusta on joutunut maalittamisen kohteeksi siitä, miten se voi olla porvaripuolueena tukemassa vihervasemmistolaista politiikkaa hallituksessa.
Perussuomalaiset eivät ole tähän mennessä halunneet luokitella itseään perinteisen oikeisto – vasemmisto -jaon mukaan. Poliittisissa kannanotoissaan puolue on kuitenkin selkeästi asettunut oikeistolaiseen rintamaan. Puolue vaatii hallitukselta tiukempaa talouskuria, on valmis laskemaan veroja, tiukentamaan sosiaalisia etuuksia ja etenkin maahanmuutossa se edustaa samaa linjaa kuin äärioikeistolaiset puolueet Euroopassa. EU-parlamentissakin puolue kuuluu äärioikeistolaisten ryhmään.
Kokoomuksessa vaikuttaa kaksi linjaa. Toinen haluaa tehdä pesäeroa perussuomalaisiin, korostaa ilmaston lämpenemisen vastaista taistelua, suhtautuu myönteisesti maahanmuuttoon ja puhuu pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin puolesta. Oikeistolaisempi siipi hilaa puoluetta lähemmäs perussuomalaisia esimerkiksi maahanmuuttokysymyksessä ja ilmastoasioissa.
Jonkinlaisen kuvan tilanteesta antaa taannoin Helsingin pormestariehdokkaan valinta. Kirsi Piha luopui, koska hän koki puolueen oikean laidan taholta hyökkäyksiä ja sanoi, ettei hän tunne tällaista kokoomusta. Mielipiteet ja toiminta on hänelle vierasta.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on vaikeassa paikassa. Hän tietää hyvin, että uudessa tilanteessa kokoomuksella on enemmän liikkumatilaa oikealle laidalle kuin poliittiseen keskustaan. Poliittisesta keskustasta ei enää vaaleja voiteta. Jos puolue onnistuu flirttailemaan onnistuneesti perussuomalaisia lähellä olevan väen kanssa, voi se lisätä kokoomuksen suosiota.
Esimerkiksi yrittäjistä löytyy paljon väkeä, jotka häilyvät perussuomalaisten ja kokoomuksen välimaastossa. Kasvupotentiaali löytyy tästä ryhmästä. Samalla se veisi potentiaalisia äänestäjiä perussuomalaisilta.
Demarit ovat siirtyneet pari piirua vasemmalle Sanna Marinin johdolla. Näin ainakin väitetään etenkin oppositiossa. Toistaiseksi tällainen siirtymä on enemmänkin retoriikan tasolla. Käytännön toimet hallituksessa eivät sitä täysin tue. Velanottoa haukutaan vastuuttomaksi, mutta talouden asiantuntijat eivät tätä tyrmää etenkään lyhyellä aikavälillä. Pidemmällä kyllä.
Suomen hallitus tekee taloudessa ja velanotossa hyvin samankaltaisia ratkaisuja kuin muutkin EU-maat.
Työllisyystoimissa hallitus ei kalpene edelliseen porvarihallitukseen nähden. Työttömyysputki saatiin poikki, työnhakuvelvoite jätettiin kiky:n tyylisesti ja työvoimapalvelut remontoitiin. Hallituksen vasemmistolainen politiikka pannaan puntariin keväällä, kun se joutuu tekemään lupaamiaan työllisyystoimia. Ikäviltä päätöksiltään ei vältytä.
Jos hallitus onnistuu lisäämään paikallista sopimista ja saamaan työmarkkinoiden pelisääntöihin joustoja, niin silloin on hyvä aika tehdä analyysi hallituksen poliittisen värin pitävyydestä. Värit eivät vaihdu, mutta sävyt voivat haaleta.
Talouden lainalaisuudet ja valtiovarainministeriön virkamiesten rätingit ovat ennenkin ajaneet ohi ideologisen paatoksen.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
