Maailman turvallisuustilanteen mullistanut Venäjän hyökkäys Ukrainaan saa ymmärrettävästi aikaan voimakkaita reaktioita.
Tilanne näkyy hyvin suomalaisten suhtautumisessa Natoon. Kun vielä helmikuun alussa enemmistö oli liittymistä vastaan, nyt peräti 62 prosenttia suomalaisista kannattaa jäseneksi liittymistä.
Niin presidentti Sauli Niinistö kuin pääministeri Sanna Marin ovat puhuneet siitä, miten jäsenyys on yksi vaihtoehto, kun parlamentaarinen työryhmä valmistelee puolustuspoliittista selontekoa.
Kumpikaan edellä mainituista ei ole ilmaissut selkeää kantaansa puoleen eikä toiseen.
Tämä on valtioviisautta, josta on pitkät perinteet ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme.
Kansa näkee yhä enemmän niin, että Naton jäsenyys toisi meille paremman turvan kuin sen ulkopuolella oleminen. Päättäjät joutuvat kuitenkin pohtimaan sitä, miten jäsenyys vaikuttaisi Venäjään. Mitkä olisivat maan mahdolliset vastatoimet?
Koetaanko itänaapurissa niin, että olemme yhä selkeämmin vastapuoli. Lisäisikö liittoutuminen jännitteitä maittemme välille ja kuinka paljon? Koetaanko itänaapurissa niin, että 1300 kilometrin mittainen itäraja olisi sotilaallisessa mielessä Nato-raja?
Kysymyksiä on paljon.
Niinistö muistutti valtioviisaasti, että jos saisimme jollakin tavalla täydellisen suojan, niin kaikki kannattaisivat sitä, mutta näin ei ole. Tällä hän viittasi muun muassa siihen, että Naton viides artikla ei merkitse sitä, että kaikki jäsenmaat olisivat valmiita tulemaan aseillaan Suomeen avuksi. Jokainen Naton 30 jäsenmaasta päättää itsenäisesti avustaan. Joku voi antaa humanitaarista apua, toinen taloudellista jne.
Natossa ollaan myös tarkkoja sen suhteen, ettei se aiheuta toimillaan sodan laajenemista hallitsemattomaksi. Tämä on nähty nyt Ukrainassa. Toki pitää muistaa, ettei Ukraina ole Naton jäsen.
Natoon liittyminen ei ole mikään viikon tai parin juttu. Jokaisen jäsenmaan pitää liittyminen hyväksyä. Kaiken lisäksi jokaisella jäsenmaalla on omanlaisensa päätöksentekoprosessi, joka voi kestää pitkään. Perusvaatimukset Suomi täyttää hyvin eli oikeusvaltioperiaatteen, demokratiavaatimukset jne.
Nato ei halua jäsenekseen sotaa käyvää maata.
Aika yksimielinen käsitys on se, ettei liittoutuminen Suomen osalta ole ajankohtainen akuutin kriisin oloissa, eli aikana, jolloin sotaa riehuu Ukrainassa.
Hyvänä ajankohtana pidetään olosuhteita, jolloin liittymisen tarve on vähäisin eli mahdollisimman vakaa rauhan tila. Nyt tällaisten olosuhteitten saavuttaminen näyttää lyhyellä aikavälillä mahdottomalta.
Suomeen ei kohdistu aseellista uhkaa. Venäjällä riittää ongelmia ihan muulla suunnalla. Täysin arvailujen varassa on Venäjän poliittinen tulevaisuus. Kovin rohkaisevalta ei tilanne näytä. Oppositio on tukahdutettu, Vladimir Putinilla on yhä vankka suosio kansan keskuudessa ja jos Putin syrjäytetään, mikä muuttuu, vai muuttuuko mikään.
Poliittiset johtajamme ovat nyt harvinaisen vaikean ja vastuullisen tilanteen edessä. Se on vähän kuin yrittäisi osua valon nopeudella liikkuvaan maalin. Siksi harkinta ja asiantuntijoiden kuuleminen on välttämätöntä, jotta osataan tehdä Suomen turvallisuuden kannalta paras mahdollinen ratkaisu.
Loading ...
