Suomessa keskustellaan lähinnä siitä, miten työvoimapula hoidetaan ainakin osittain ulkomaisella työvoimalla.
Ongelmat nähdään lähinnä hallinnollisina. Työlupien haku joustavaksi, kielivaatimukset vähemmälle ja ulkomaiset opinnot hyväksyttäviksi, niin väkeä alkaa tulla ovista ja ikkunoista.
Tällaisessa harhassa ei suomalaisten pidä elää. Huippuosaajista on pulaa lähes kaikkialla. Yhdysvalloissa puhutaan miljoonien vajeesta ja Euroopassakin sadoista tuhansista. Viimeksi Kiina on ilmoittanut, että se tarvitsee lisää insinöörejä.
Eikä länsimaissa ole pulaa vain korkeamman tason osaajista, vaan kaiken tason työntekijöistä. Viimeksi Britannia ilmoitti, että bussit jäävät asemille, kun kuljettajia ei riitä.
Suomessa pitäisi vihdoin herätä edellä kerrottuun todellisuuteen. Miten suomalaisyritykset kykenevät houkuttelemaan pätevää väkeä palkkalistoilleen?
Kilpailu on kovaa, eikä Suomessa ole liiemmälti ylivoimatekijöitä. Vakaat yhteiskunnalliset olot, puhtaus, luonto, hyvät kaikille mahdolliset koulut ja ilmainen terveydenhuolto mainitaan useimmiten vetovoimatekijöiksi.
Huippuosaajien houkuttelemisessa nämä edut eivät riitä. Heitä kiinnostaa kannustava ja innostava yrityskulttuuri, työn mielekäs sisältö, etenemismahdollisuudet, palkka ja se, että puolisollekin löytyy töitä. Merkitystä on myös yhteiskunnallisella ilmapiirillä.
Miten suomalaisyritykset ja suomalainen yhteiskunta näyttäytyvät potentiaalisten tulijoiden silmissä muihin maihin verraten? Tämä on iso kysymys, jota kannatta niin poliitikoiden kuin yritysjohtajien pohtia tosissaan.
Lähes unohdettu puheenaihe on globaalit työmarkkinat, jotka vetävät myös suomalaisia osaajia. Totuus on se, että korkeakoulusta valmistuneista huomattava osa lähtee ulkomaille töihin. Suomessa opiskelevista ulkomaalaista vain murto-osa jää töihin Suomeen. Ilmiö kertoo omaa kieltään Suomen houkuttelevuudesta.
Suomessa tarvitaan paljon myös perinteisten duunariammattien tekijöitä: bussikuskeja, hitsareita, rakennus- ja putkimiehiä.
Totuus on se, että viesti näiden alojen ulkomaisilta työntekijöiltä ei ole kaksinen. Aivan liian moni on saanut kokea suoranaista syrjintää, oikeuksien polkemista, alan sopimuksia alempia palkkoja jne.
Yhdeksän vuotta Suomessa asunut portugalilainen sähkömies kertoi minulle, miten jo vieras nimi vaikuttaa siihen, että haastatteluun pääseminen on todella vaikeaa. Jos sitten pääseekin, niin ensiksi tarjotaan harjoittelijan palkkaa, vaikka hänellä on suomalaisen asentajan paperit ja monen vuoden kokemus. Suomikin sujuu, samoin englanti ja saksa.
Suomessa on paljon hänen kaltaisiaan työnhakijoita. Saattaa hyvin olla, että maahanmuuttajainsinööri ajaa bussia, maisteri painaa hommia liukuhihnalla jne. Hyvä, että tekevät, mutta minkälaisen viestin he lähettävän eteenpäin.
Toki lupakäytännöt on tehtävä joustaviksi ja muutenkin joustavoitettava prosesseja kaikin tavoin. Ennen kaikkea Suomessa tarvitaan uudenlaista asennetta tulijoita kohtaan ja ymmärrystä siitä, ettemme ole mikään työnteon Shangri-La, jossa eläminen on auvoisempaa kuin muualla.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
