Sopiikin miettiä, siirtolainen on kaiketi nykyään maahanmuuttaja. Nykyään kotimaan ja isänmaan käsitykset ovat venyvämpiä kuin ennen vanhaan. Mielestäni itselläni on ollut neljä kotimaata, koska kaikissa niissä on ollut kotini, mutta isänmaani pysyy Suomena.
Nuorena muuttaessani Ruotsiin, tunsin itseni siirtolaiseksi, kaikki oli niin erinlaista, sairaala-apulainenkin tienasi saman kuin Kuopion piispa. Sitten Ruotsista kasvoi kotimaani ja minusta tuli suomalainen Ruotsin valtion virkamies. Äidinkieleni oli suomi, mutta kotikieleni ruotsi.
Muutettuani Ranskaan sävel oli toinen. Suomi ei ollut EU:n jäsen, joten en saanut oleskelulupaa, työluvasta puhumattakaan. Pariisissa en saanut edes puhelinta omalle nimelleni. Muutettuani pienempään kaupunkiin kaikki oli helpompaa, onnistuin saamaan jopa oman pankkitilin ja ostamaan talon, joka ei onnistunut Pariisissa. Elin “paperittomana” nelisen vuotta kunnes Suomesta tuli EU:n jäsen. Olin jotenkin onnistunut soluttautumaan kunnan kulttuurilautakuntaan. Kun vihdoinkin oleskelulupani saapui kaupungintalolle, niin pormestani oli vihainen: olet ollut laittamoasti täällä ja kaiken lisäksi sinulla oli kunnan luottamustehtävä. Vastasin, ettei minulta papereita kysytty.
Nyt on neljäntenä kotimaana Espanja jo lähes kaksi vuosikymmentä. Olen ollut siis ulkomaalaistaustainen lähes koko ikäni. Muistan, kun muutama vuosi sitten paikallisen radion toimittaja kehoitti suomalaisia olemaan varovaisia ulkomaalaistaustaisten kanssa Fuengirolassa. Ketäkähän mahtoi tarkoittaa, englantilaisia, ruotsalaisia vaiko ranskalaisia? Suomalaisesta perspektiivistä katsoen kaikki ovat ulkomaalaistaustaisia Fugessa, paitsi suomalaiset. Elämä kävisi yksinäiseksi, jos kuuntelisi moisia ohjastuksia.
Kimmo Sahlman
Loading ...
