Nyt sekin on sitten koettu. Elämäni ensimmäinen kokonaan Espanjassa vietetty elokuu. Aiempina Espanjan-vuosina elokuun kuulaista kesäilloista on nautittu Suomessa, ja Espanjaan palattu vasta elo- syyskuun taitteessa.
Itse kuulun siihen kansanosaan, joka ei ihan ensimmäisenä kuumuudesta valita. Lämmön ja valon perässä tänne on tultu, joten turha valittaa jos saa sitä mitä tilaa. Ja olihan sitä lämpöä. Mutta ei liikaa, ainakaan omaan makuuni. Tai no, myönnetään sen verran, että ilmastoimattomassa asunnossa päädyin muutamana yönä ottamaan alkuyön unet parvekkeella, ja siirryin vasta aamuyön tunteina sängyn syleilyyn.
Lämmön lisäksi piisasi mukavasti porukkaa. En tiedä kumpaa on enemmän, pipoa vai Vilkkilässä kissoja, mutta varmaa on se, että rannikolla oli vielä enemmän väkeä. Eipä käynyt kateeksi niitä jotka koittivat autolleen löytää parkkitilaa katujen varsilta.
Vaan nopeastipa ratkesi tuo ongelma, kun kalenterissa käännettiin sivua. Jos suomalaisten kesäloma-aika painottuu aika vahvasti heinäkuuhun, on elokuu vielä paljon vahvemmin lomakuukausi täkäläisille.
Kun tämän viikon alussa ajelin aamupäivällä rantakatua, se näytti lähes autiolta. Olin nukkunut ilmeisen sikeästi sunnuntain ja maanantain välisen yön, sillä en ollut kuullut pörinää. Mutta niin paljon oli kansaa hävinnyt pieruna Saharaan, että pakko siitä oli jonkinlainen törähdys kuulua.
Janne Leipijärvi
Loading ...
