Nuorena aikuisena 90-luvun pahimpina lamavuosina piti keksiä halpoja huveja, ettei aika kävisi pitkäksi. Yhdeksi edulliseksi huviksi muodostui se, että kävimme kaverini kanssa Hakametsän jäähallilla katsomassa liigajoukkueiden jääharjoituksia. Katselimme yleensä molempien joukkueiden treenit.
Tuohon aikaan kanadalaispakki Allan Measures oli jo siirtynyt Lukosta Ilvekseen ja selvästi oppinut jokusen sanan suomeakin. Kerran harjoitusten päättyttyä Ilveksen ylivoimakentällinen jäi vielä jäälle hiomaan kuvioitaan. Siinä viisikon rooleja läpi käytäessä huusi Measures kovalla äänellä: ”I’ll be the maskimies!”. Jostain syystä se osui siinä tilanteessa nauruhermoon niin täydellisesti, että siitä tuli meille lentävä lause pitkäksi aikaa.
Nyt, reilu neljännesvuosisata myöhemmin, tuo iloinen huikkaisu nousee mieleeni lähes joka kerta kun eteisessä asettelen maskia naamalle. Tänään aloin miettiä, että noissa tilanteissahan on jonkin verran muitakin yhtäläisyyksiä kuin pelkkä maski-sana.
Jääkiekossa maskimies yrittää estää maalivahtia näkemästä kiekkoa, aiheuttaa hässäkkää maalin edustalla ja jos oikein hyvin käy, niin ohjata kiekkoa sisään. Se ei kuitenkaan ole kaikkein mukavin paikka operoida. Vastustajan puolustajat koittavat siekailematta ja lähes keinoja kaihtamatta savustaa maskimiehen pois. Lisäksi kiekko saattaa osua joskus kipeästikin. Mustelmia on siis luvassa omilta ja vierailita. Ilman maskimiestä ylivoima on kuitenkin yleensä torso. Joten jonkun on sinne mentävä, uhrattava omaa mukavuuttaan yhteisen hyvän eteen, vaikkei aina välttämättä tulisi tulostakaan. Tai vaikka olisi kyse vain harjoituksesta.
Vaikka oma jääkiekkoura koostuu vain satunnaisesta mutasarjojen kaatuilusta, niin sen verran olen maskimiehenä seissyt, että kyllä tämä kankainen on vielä aika iisi. I’ll be the maskimies.
Janne Leipijärvi
Loading ...
