Lapsena liikkuminen tulee luonnostaan. Käytämme monipuolisesti kehoa. Teemme erilaisia hyppyjä ja kuperkeikkoja. Kiipeilemme ja juoksemme. Miksi sitten liikunnan ilo katoaa aikuisuudessa?
Nykypäivänä meillä on aikataulupaineita ja stressiä.Työ, perhe ja muut velvollisuudet vievät aikaa ja energiaa, jolloin liikunnasta tulee velvollisuus eikä nautinto. Muutenkin jo kiireiselle tämä on stressiä stressin päälle.
Myös tavoitteet muuttuvat aikuisena. Lapsena liikutaan usein leikillisesti, mutta aikuisena liikunta voi muuttua suorituskeskeiseksi. Tästä esimerkkinä painonpudotus ja kunnon kohottaminen. Tavoitteet eivät ole huono asia, mutta liiallinen fokus itse suoritukseen ja tuloksiin voi saada meidät unohtamaan liikkumisen ilon.
Useilla meistä voi olla myös negatiivisia kokemuksia koululiikunnasta tai aiemmista epäonnistumisista. Nämä voivat jättää huonoja muistoja ja vaikuttavat asenteisiimme liikuntaa kohtaan.
Nykypäivänä meillä on myös paljon fyysisiä haasteita jotka voivat tehdä liikkumisesta vaikeampaa tai kivuliaampaa. Ulkonäkö- ja suorituspaineet sekä vertailu muihin voivat heikentää liikunnan iloa ja motivaatiota.
Itse törmään työssäni toisinaan liian koviin odotuksiin. Halutaan kaikki ja mieluusti mahdollisimman nopeasti tai aloitetaan liikkuminen liian raskaasti. Tällöin motivaatio yleensä laskee ja liikuntainto katoaa.
Ratkaisuna motivaation ylläpitämiseen voisi olla esimerkiksi liikunnan palauttaminen leikilliseksi ja nautinnolliseksi.
Itselleen sopivan liikuntamuodon löytäminen nostaa motivaatiota ja tuo mielekkyyttä tekemiseen. Liikuntamuodon vaihtaminen aika-ajoin voi myös olla tarpeen mikäli on helposti kyllästyvää sorttia.
Minun ohjeeni olisi kaikille niille jotka eivät ole vielä löytäneet liikuntaa elämäänsä; mene ja kokeile! Vaikka epäilyksesi ja kynnys olisivat kuinka korkeita, uskalla silti ottaa askel eteenpäin. Pahin mitä voi tapahtua on, että menetät hetken ajastasi ja parhaimmassa tapauksessa löydät liikkumisen ilon!
Riina Leppäkangas/Personal Trainer ja psyykkinen valmentaja
Loading ...
