Riiko Sakkinen käyttää Los moimoi de Fuengirola -näyttelyssään eräänlaista taiteen ja antropologian synteesiä. Kyseessä on tutkielma, joka koettaa löytää suomalaisuuden ydintä Aurinkorannikon suomalaisyhteisöstä ja sen toimintatavoista.
Säälittävä palmukateus
Syvimmälle yhteisöä tutkiessaan Sakkinen pääsee, kun hän tuo esille Aurinkorannikon suomalaisyhteisön herkkähipiäisyyttä. Hän tuo provosoivasti esille kommentteja ja julkaisuja, joissa alueen suomalaiset paheksuvat esimerkiksi Suomen valtamedioiden tapaa käsitellä elämää Aurinkorannikolla.
Sakkinen nostaa esille termin palmukateus, jonka keksijäksi on ilmoittautunut Fuengirolassa asuva Kari Tiihonen. Näyttelyssä palmukateus määritellään termiksi, jota Fuengirolan suomalaiset käyttävät kritiikistä heidän yhteisöään kohtaan.
Näyttelyä katsoessa Fuengirolassa asuva suomalainen kokee muutamia myötähäpeän hetkiä. Rajuin niistä liittyy juuri palmukateus-termiä käsittelevään osioon.
Sakkinen on julkaissut termin keksijä Tiihosen Facebook-kommentteja, jotka tosikkomaisuudessaan ilmentävät ymmärtämättömyyttä ja nurkkapatriotismia.
Kebabia suomalaisille
Yksi mielenkiintoinen Sakkisen löytämä yksityiskohta on Jeti´s Kebab, suomalaisen yrittäjän Jethro Rostedtin omistama kebab-ravintola keskellä Fuengirolan Los Bolichesin kaupunginosaa.
”Jeti´s Kebabin olemassaolo kertoo ristiriitaisesti sekä suomalaisen ruokakulttuurin supervoimasta sulattaa itseensä ulkomaalaisia elementtejä että suomalaisten epäluottamuksesta kaikkea ulkomaalaista kohtaan.”Riiko Sakkinen
Kebab-ravintolan asiakkaat ovat pääosin suomalaisia. Sakkinen löytää tästä absurdilta kuulostavasta yhtälöstä laajemman merkityksen.
– Jeti´s Kebabin olemassaolo kertoo ristiriitaisesti sekä suomalaisen ruokakulttuurin supervoimasta sulattaa itseensä ulkomaalaisia elementtejä että suomalaisten epäluottamuksesta kaikkea ulkomaalaista kohtaan, Sakkinen kirjoittaa näyttelyssä esillä olevassa muistiinpanossaan.
– Suomalaisen maahanmuuttajan lohturuoka Fuengirolassa on niin monien kulttuuristen kerrostumien amalgaami, että loogista yhteyttä Suomeen ulkomaalaisten on ehkä mahdoton ymmärtää,
Sakkinen kärjistää löytämiään asioita taiteen keinoin.
Näyttelyn on tarkoitus provosoida ja siinä hän monessa kohtaa onnistuu. Parhaimmillaan taide kyseenalaistaa olemassa olevia totuuksia ja Los moimoi -näyttely tekee juuri sitä.
Viina ja Suomi-ruoka itsestäänselvyyksiä
Näyttelyn kulunein osio on piikittely suomalaisten tuotteiden tarjontaan Aurinkorannikolla. HK:n sinisen, ruisleivän tai salmiakin myynnille Fuengirolassa on naurettu jo moneen kertaan eri medioissa, niiden esille tuominen ei ainakaan alueen asukille tuo mitään uutta ajatteluun.
Vähän sama juttu on alkoholin hintojen esittelyn kanssa. Lonkero on Espanjassa halvempaa kuin Suomessa, sen olemme tienneet aina.
Toki se, että suomalaisille myydään Espanjassa suomaista talouspaperia tai pakastepizzoja herättää kysymyksiä monien asioiden järjellisyydestä tai järjettömyydestä.
Sakkinen sanoo näyttelyssä nähtävillä olevalla videolla, että hän törmäsi alueella suomalaisia jututtaessaan yhteen erikoiseen asenteeseen. Hänen mukaansa moni suomalainen ajattelee, että espanjalaisten pitäisi olla vain ja ainoastaan kiitollisia siitä, että me suomalaiset asumme alueella.
Tuollainen ajattelu on melko erikoista maahanmuuttajayhteisön sisällä. Toivottavasti Sakkisen antama kuva asiasta on liioiteltu. Itse tunnistan tuollaisen ajattelun olemassaolon, mutta en usko sen olevan kovin laajaa.
Sakkisen näkemys Aurinkorannikon suomalaisyhteisöstä on varsin kriittinen. Jotain positiivistakin hän yhteisöstä löytää. Hänen mukaansa Aurinkorannikolla asuvat suomalaiset ovat iloisempia ja avoimempia kuin koti-Suomessa.
Lue myös: Kuohuttaneiden tarrojen tausta paljastui – taiteilija kertoo mistä oli kyse
Taustatyö kunnossa
Sakkinen on asunut Espanjassa 23 vuotta. Tätä näyttelyä varten hän luki kaiken käsiinsä saamansa kirjallisuuden, joka liittyy Aurinkorannikon suomalaisiin. Hän etsi myös tietoa yleisemmin suomalaisten ja espanjalaisten suhteista.
Aurinkorannikolla hän vietti kolmisen kuukautta havainnoiden suomalaisia. Hän kävi useita keskusteluja erilaisten alueen suomalaisten kanssa. Osa keskusteluista oli jäsenneltyjä ennalta sovittuja, osa vapaamuotoisia baarijutteluita.
Kun taustatyö oli hyvin tehty, Sakkinen pystyi hyvin havainnoimaan alueen yhteisöä. Lopputulos on mielenkiintoinen, se kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa.
Vaikka kyse on taidenäyttelystä, se on parhaimmillaan hyvin lähellä tieteellistä antropologista tutkielmaa.
Paljon yleisöä
Näyttelyssä on käynyt ennätyksellisen paljon väkeä.
Serlachius-museoilta kerrotaan, että tänä kesänä oli muutenkin odotettavissa paljon väkeä, koska Serlachiuksen vanha pääkonttori on remontoitu ja uudistettu. Jo se kiinnostaa monia ihmisiä, mutta Sakkisen näyttely on herättänyt paljon keskustelua ja mielenkiintoa.
Serlachius-museot Mäntässä on mielenkiintoinen kokonaisuus. Vanha teollisuusmiljöö elää vahvasti kulttuurin kautta. Viime vuonna museossa vieraili 74.000 ihmistä ja kaikki merkit viittaavat siihen, että tänä vuonna kävijöitä on vielä huomattavasti enemmän.
Serlachiuksen museoihin ja näyttelyihin voit tutustua tarkemmin täältä: https://serlachius.fi/
Loading ...
