René Laulajainen on tuttu vieras Aurinkorannikolla, hänellä on takanaan jo kymmeniä esiintymisiä alueella viimeisen 30 vuoden aikana.
– Olen käynyt esiintymässä Fuengirolassa jo 90-luvun alusta, lähes vuosittain, joten paikka on tullut hyvinkin tutuksi. Ja eihän siellä niin usein käytäisi, ellei kokemus olisi aina hieno sekä esiintyjälle että yleisölle, René toteaa.
47 vuotta yhdessä
Esiintymispaikkana Fuengirola on siis Laulajaiselle enemmän kuin tuttu, mutta miehen historia kaupungin kanssa on vieläkin pidempi, ja jopa merkityksellisempi. Aurinkorannikolta sai nimittäin alkunsa Renén ja hänen Pirkko-vaimonsa yhteinen matka, joka on kestänyt pian puoli vuosisataa.
– Vuosi oli 1976. Asuin silloin Amerikassa, mutta olin ollut kesän Suomessa töissä. Kesän jälkeen lähdin vielä viikoksi Fuengirolaan lomalle, ennen kuin palaisin takaisin Amerikkaan. Fuengirola oli silloin vielä pieni ja rauhallinen kylä, huvitukset olivat Torremolinosissa, René aloittaa.
Kävi kuitenkin niin, ettei René jäänyt Torremolinosin hulinoita kaipaamaan, kun hän löysi jotain mieleisempää.
– Los Pacosiin Fuengirolaan oli juuri rakennettu urheilijoita silmällä pitäen hotelli, ja sieltä minulla oli majoitus varattuna. Kuinka ollakaan, Málagan lentokentällä bussissa viereeni istui kaunis nainen, joka oli matkalla samaan hotelliin, ja siitä bussimatkasta alkoi meidän tarinamme, joka jatkuu edelleen.
Neljä lasta ja seitsemän lastenlasta
Renén viereen istahtanut kaunotar oli hänen nykyinen vaimonsa Pirkko.
– Nyt meillä on takana 47 vuotta avioliittoa ja niiden vuosien aikana on siunaantunut neljä lasta ja seitsemän lastenlasta, Laulajainen iloitsee.
Hengenlähtö oli lähellä
Pari vuotta sitten oli hyvin lähellä, että Laulajaisten yhteiseloon olisi tullut äkkiloppu, kun René joutui keikkamatkalla vakavaan auto-onnettomuuteen.
– Se oli jouluna 2021, kun olin joulukonserttikiertueella, laulaja muistelee.
– Ajoin kohti kiertueen viimeistä keikkapaikkaa, Sysmää. Oli pimeää, vieras tie, vauhtiakin runsaanlaisesti ja ajatukset jo hieman harhailivat viimeisen keikan jälkeisessä joulun vietossa perheen kanssa. Sitten yhtäkkiä havahduin siihen, että edessä on t-risteys.
– Yritin jarruttaa, mutta eihän siitä siinä vaiheessa enää mitään apua ollut, mies toteaa.
Laulajainen ajoi t-risteyksestä läpi, tutkijoiden mukaan auto oli lentänyt kolmen metrin ilmalennon ja René päätyi Lahden sairaalan teho-osastolle.
– Selästä meni nikamia, mikä kesti kauan parantua, mutta pahinta oli sisäinen verenvuoto, jonka vuoksi hengenlähtö oli lähellä, laulaja kertoo.
Neljän päivän tehohoidon jälkeen Laulajainen kuitenkin alkoi tervehtyä ja nyt, reilut kaksi vuotta myöhemmin hän sanoo olevansa täysin toipunut.
Nimi velvoittaa miestä
Kun mies joka tekee uraa laulajana, ja on nimeltään Laulajainen, lienee väistämätöntä, että sukunimen alkuperää kysellään tuon tuostakin. Jottei lukijan tarvitse enempää ihmetellä, niin annetaanpa Renén itsensä kertoa.
– Toden totta, usein törmään kysymykseen, että mikä sinun oikea sukunimesi on. Monet luulevat automaattisesti, että Laulajainen on pakko olla taiteilijanimi. Mutta ei se ole, hän paljastaa.
– Molemmat vanhempani ovat kotoisin Karjalasta, isäni Kannakselta, Laulajaisten kylästä. Sieltä se on nimi minulle tullut, suoraan isältä perittynä.
Laulajaisten sukunimelle René osaa antaa kattavammankin historiikin.
– Yksi sukulaisistani on tehnyt sukututkimusta ja selvittänyt nimen alkuperän. Se juontuu Ruotsin vallan aikaan, 1700-luvun lopulle. Silloin sukuun syntyi poikalapsi, joka sai nimekseen Henri Henrikinpoika, hän taustoittaa.
– Noihin aikoihin alettiin kuitenkin antaa myös varsinaisia sukunimiä, ja tapana oli antaa lapselle sellainen sukunimi, joka hänestä toivottiin tulevan aikuisena. Henristä ilmeisesti toivoivat laulajaa, kun hän sai sukunimekseen Laulajainen.
Mollia suomalaisille
Omalta osaltaan René Laulajainen on elänyt sukunimeään todeksi jo vuosikymmeniä, ja elää edelleen. Fuengirolassa miehen musisoinnista päästään nauttimaan helmikuun toisena viikonloppuna.
– Mollivoittoista hengellistä musiikkia suomalaisille, René kuvailee ohjelmistoaan.
Hän mainitsee mielenkiintoisen eron kansallisista eroista. Suomalaisille pitää olla mollia, mutta esimerkiksi ruotsalaisille ja englantilaisille duuria.
– Aiheet ovat tietysti samoja, mutta ne pitää esittää tavalla joka vetoaa yleisöön. Kerran pidin Fuengirolassa kolme konserttia lähes peräkkäin: suomalaiselle, ruotsalaiselle ja englanninkieliselle yleisölle. Ruotsin- ja englanninkieliset gospelkappaleet olivat lähes kaikki duurissa, mutta suomalaiset voittopuolisesti mollissa.
Loading ...
Missä on se näköislehti???