EU:n perusoikeusviraston tutkimus kertoo Suomen olevan unionin rasistisin maa. Myös koko kesän vellonut rasismikeskustelu perussuomalaisten ministereiden ja muiden johtohenkilöiden ympärillä vain vahvistaa tätä kuvaa.
Petteri Orpon (kok.) johtama hallitus kompuroi nyt asian kanssa ja uhkaa kaatua. Hallituksen ohjelman toteuttaminen pysyy lähtötelineissä niin pitkään kuin rasismikeskustelu jatkuu.
Päätepiste hallitusta halvaannuttaneelle keskustelulle aiotaan lyödä heti istuntokauden alussa tuomalla eduskuntaan tiedoksianto hallituksen rasismin vastaisista toimista.
Odotettavissa on kovaa kritiikkiä oppositiosta ja epäluottamuslauseäänestys yksittäisistä ministereistä sekä koko hallituksesta.
Suomi tarvitsisi nyt vallan muuta kuin sisäistä eripuraa. Tarvitaan toimiva hallitus, joka pääsee toteuttamaan hallitusohjelmaa, jota elinkeinoelämä vuolaasti kiittää ja ay puoli ja oppositio paheksuvat.
Hallituksen tiedonannot ja yleiset julistukset nollatoleranssista, eivät puhdista pöytää. Ei edes se, että perussuomalaisten ministerit vakuuttavat seisovansa hallitusohjelman takana.
Perussuomalaisten koko johto ja ministerien pitäisi julkisesti ja selväsanaisesti sanoutua irti aikaisemmista rasistisista lausunnoistaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että muun muassa valtiovarainministeri ja puolueen puheenjohtaja Riikka Purra, elinkeinoministeri Wille Rydman, varapuheenjohtajat Mauri Peltokangas ja Sebastian Tynkkynen ilmoittaisivat, että he henkilökohtaisesti sitoutuvat rasismin vastaisiin toimiin ja irtisanoutuvat siitä, mitä ovat aikaisemmin asiasta kirjoittaneet tai puhuneet
Jotta perussuomalaiset puolueena saisi kansalaiset vakuuttuneeksi, että se on asian kanssa tosissaan, olisi hyvä saada myös 16 piirijärjestöltä rasismin vastainen julistus.
Tällaiset ulostulot hiljentäisivät opposition ainakin tältä osin.
Perussuomalaisista edellä mainittu tuntuisi varmasti vaikealta. Mutta se on välttämätöntä maineen puhdistamiseen. Jos tällaista tai muuta vastaavaa uskottavaa toimenpidettä ei tehdä, jää voimaan epäilys aidosta sitoutumisesta rasisminvastaisuuteen.
Joskus puolueen on tehtävä rajujakin linjauksia, jos aikoo irtisanoutua menneestä tai epäilyksistä, joita siihen kohdistetaan.
Poliittisesta historiasta löytyy oiva esimerkki. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Tshekkoslovakiaan vuonna 1968, SKDL:n puheenjohtaja Aarne Saarinen tuomitsi sen selkein sanoin. Se oli ainut mahdollisuus osoittaa äänestäjille, että puolue puolustaa itsenäisten valtioiden itsemääräämisoikeutta, suvereniteettia.
Saarinen tiesi seuraukset. Kremlin tuki loppui ja puolueen kahtiajako jyrkkeni. Samalla Saarinen näytti, ettei lyhytnäköinen puolueen etu voi mennä ohi Suomen edun ja uskottavan yhteistyön jatkumisen muiden puolueiden kanssa.
Saarinen oli ainut puoluejohtaja, joka oli näin jyrkkä. Muiden ei tarvinnut. Kanta uskottiin muutenkin.
Ihan sama tilanne on nytkin. Perussuomalaiset tarvitsevat selkeän ja uskottavan pesäeron rasismiin. Muilta hallituspuolueilta ei erillisiä julkistuksia tarvita. Kokoomus, kristilliset ja Rkp ovat jo aiemmilla toimillaan vakuuttaneet äänestäjät.
Loading ...
