Muistammeko oikeasti, miksi vietämme tätä ylipitkää vapaapäiväketjua? Semana Santa –aika muuttaa arjen. Koulut ja virastot suljetaan loman ajaksi, turistivirrat kasvavat huomattavasti.
Perheet saavat aikaa itselleen ja lähtevät ansaituille kevätlomilleen. Hotellit, ravintolat ja lentoyhtiöt ovat täyteen buukattuja. Palveluelinkeino kukoistaa tämän viikon!
Rahan mahdin takana on juutalaisten Egyptin orjuudesta vapaaksi pääseminen, myöhempi Jeesuksen ylösnousemisen.
Keväistä luonnon heräämistä on aina juhlittu ja tullaan juhlimaan. Voisiko pääsiäinen ollakin vain kevään ja uudelleensyntymisen juhla?
Minulle pääsiäinen on aina ollut matkustamisen aikaa. Olen ostanut ylihintaiset liput jonnekin, jossa kaikki muutkin lomalaiset ovat.
Vuosia matkustin Tukholmaan ja sittemmin Tallinnaan. Täyteen buukatuilla laivoilla juhla oli aina juhlaa, oli sitten pääsiäinen tai vappu.
Ensimmäiseen pääsiäiskulkueeseen törmäsin Torremolinoksessa lähes 20 vuotta sitten, kun olin suuntaamassa hiihtoreissulle Sierra Nevadaan. Silloin laskettelu-rantalomakombinaatio oli suurempi elämys kuin Ku Klux Klan –tyyppinen pääsiäiskulkue.
Olen vuosia seurannut uskonnollisten veljeskutien kantamia kirkollisia pyhäinkuvia. Ne ovat hienoja ja visuaalisia kokemuksia. Ainakin silloin, kun kantajat tekevät työtään antaumuksella ja puvustus on kohdillaan.
Valitettavasti aika usein näkee kantajia jauhamassa purukumia ja kuuntelemassa Espanjan hittilistaa 2018 pienillä korvakuulokkeilla. Se herättää hilpeyttä ja vie pohjaa pois tuolta parituhatvuotiselta perinteeltä. Onneksi kulkueissa kuitenkin kännykän näprääminen on kiellettyä.
Valokuvaaja otti sitruunan sitruunapuusta, idätti siemenen ja nyt hän on kasvattamassa siitä pientä taimea. Hän haluaa oman sitruunapuun. Elämä menee eteenpäin.
Kevät herättää luonnon uudestaan. Siemenestä syntyy taimi ja toivottavasti myös hieno puu, jota jälkipolvet voivat ihastella. Se on elämää ja juhlan aihetta, pääsiäisen sanomaa aidoimmillaan.
Markus Aho
Loading ...
