Monesti juhlapyhät kirvoittavat mielemme ja ajatuksiimme nousevat yksinäisyyden tunteet. Juhlapyhät on opittu ja totuttu ajattelemaan perhejuhlina ja usein syystä tai toisesta emme tätä pääse tahoillamme toteuttamaan. Erityisesti ulkosuomailaisina meillä ovat omat sukulaiset ja läheiset usein kaukana kotimaassa.
Itä-Suomen yliopistossa tutkija Siiri-Liisi Kraav väitteli helmikuussa 2022 yksinäisyydestä. Yksinäisyys on vakava kansanterveysongelma ja silti ei vieläkään tunneta tarkalleen mekanismeja, miten yksinäisyys aiheuttaa terveyshaittoja. Yksinäisyys nähdään paremminkin kokonaisuutena, jossa suoria syy- ja seuraussuhteita ei löydy, vaan paremminkin yhteen kietoutuneita ongelmavyyhtejä.
Yksinäisyys voi aiheuttaa ahdistusta, stressiä ja surua. Se saattaa itkettää ja lamaannuttaa sekä lannistaa. Yksinäinen ihminen voi kokea olevansa kaukana normaalista elämästä ja arjesta. Yksinäisyys vie voimia ja aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta sekä voimattomuutta.
Yksinäisyys on aina silloin raskasta, kun se on tahtomaton tila. Yleensä ihminen kaipaa ystäviä, sukulaisia, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Myös kokemus ryhmän ulkopuoliseksi jäämisestä satuttaa. Se tunne, että kelpaamme ja tulemme hyväksytyksi on tärkeää. Punaisen Ristin mukaan joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä ajoittain ja joka kymmenes jatkuvasti. Se on yhteensä 500.000 ihmistä. Tämän lisäksi korona-aika on lisännyt näitä tuntemuksia, kun vähäisimmätkin ystävä- ja perhetapaamiset jäivät pois. Joidenkin mittausten mukaan niin, että joka kolmas on kokenut Suomessa yksinäisyyttä nyt pandemian aikana.
On tärkeä muistaa, että yksinolo ja yksinäisyys ovat eri asioita. Sosiaalisessa yksinäisyydessä koemme yksinäisyyttä siten, että sosiaaliset suhteet ja verkostot puuttuvat. Emotionaalisessa yksinäisyydessä ihmissuhteiden keskellä ja niissä voi kokea yksinäisyyttä. Toisaalta, kun taas valitsemme yksinolon, se on myönteistä ja rentouttavaa. Yksinoleva ihminen ei välttämättä ole eristynyt tai kärsi yksinäisyydestä vaan yksinolo on myönteistä.
Usein yksinäisyys liittyy suuriin elämänvaiheisiin ja muutoksiin sekä kriiseihin. Toisaalta jos yksinäisyydestä on muodostunut osa koko elämänkaarta, sitä on vaikea tunnistaa. On siis tärkeä huomata itsestä ja myös läheisten osalta se, että ymmärretyksi tuleminen ja nähdyksi tuleminen sellaisena kuin olemme, on erittäin tärkeää. Ihmissuhteissa on tärkeää emotionaalinen yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunne. Hyvinvoinnin ja terveyden kannalta on tärkeä huomioida sosiaalisten suhteiden ja siihen liittyvien positiivisten tunteiden tukeminen ja vahvistaminen. Ei siis ole olleenkaan väärin tai noloa pyytää keskusteluapua asiaan, joka koskettaa aika ajoin lähes meitä kaikkia.