Ajat muuttuvat. Kun reilut 15 vuotta sitten muutin Aurinkorannikolle, tarkoitukseni oli tehdä aamutelevisio -tyyppinen ohjelma alueen suomalaisille. Siihen se sitten jäikin, kun ei ollut Sisua tai muita pastilleja, joilla olisi väkisin saanut projektia eteenpäin. Olen kiittänyt ylempiä voimia siitä, että silloin asia hautautui byrokratian kitaan. Siinä hommassa olisivat menneet viimeisetkin säästöni, puhumattakaan sukulaisten ja tuttavien rahoista.
Mediahommia jäin Aurinkorannikolle kuitenkin tekemään. PAR1:n Seppo Lukkari yhytti minut, eli telkkaripöllön ja lehtimoguli Vesa Uusi-Kilposen. Silmä mustana tavattiin ensimmäisen kerran, tosin verenpurkaumat olivat aiheutuneet jo ennen kyseistä palaveria. Aika pikaisesti päätimme unohtaa telkkarihommat ja laittaa pystyyn kaupunkilehden. Se oli fiksu päätös, taisin ajatella tuolloin, että eiköhän ne telkkarikuviot ole minun osaltani jo nähty.
Never say never, kuten Bond-vainaakin totesi. Centro Finlandiaan on valmistumassa täysimittainen tv-studio ja pää käy kierroksilla, kun mietin erilaisia ohjelmaformaatteja ja sisältöjä. Tilanne on onneksi aivan toinen kuin 15 vuotta sitten. Nyt televisionomaista sisältöä pystyy levittämään ympäri maailman edullisesti ja laadukkaasti. Internetin ihmemaa antaa sellaisia mahdollisuuksia, joita aiemmin näki vain Pelle Pelottoman keksinnöissä.
Henry Aflecht ja Pekko Simonsuuri ovat rakentamassa teknisesti niin korkeatasoista mediakeskusta, että siellä kehtaa tehdä mitä vaan. Nyt on kyse enää luovuudesta, ideoista ja innosta. Löytyisiköhän tätä kautta viimein se motivaatio tiputtaa esimerkiksi kolmasosa elopainostaan. Lihava ihminen nimittäin näyttää telkkarissa vielä lihavammalta.
Antti Pekkarinen
Loading ...
